Nuorten aikuisten kuoro Okra
Tule ratkiriemukkaaseen joukkoomme mukaan laulamaan ja nauttimaan hyvästä musiikista - ja seurasta ;)
Nuorten aikuisten kuoro Okra keskiviikkoisin klo 18.30-20.30 Soukan kappelissa. Kuoro on tarkoitettu 20-35 -vuotiaille laulajille. Olet sitten kokenut kuorolainen lähimenneisyydestä tai kaukaa lapsuudesta, tai et ole aikaisemmin kuorossa laulanutkaan, tule hyvillä mielin tutustumaan porukkaamme.
Kuoroa johtaa Anna Pulli, 040 576 2202, sähköposti anna.k.pulli (ät) evl.fi
Uusia laulajia otetaan taas keväällä mukaan!
Okra teki ystävyysseurakuntamme Lääne-Nigulan kutsumana vierailun Viroon: Kirkkopäivien yhteydessä järjestetyille hengellisille laulujuhlille Tarttossa sekä itse Lääne-Nigulaan. Tässä matkakertomus kuoron sopraanon Anne Petterssonin kirjaamana. Kuvat Anna Pulli.
Okra Virossa 11.–13.6.2010
Espoonlahden seurakunnan nuorten aikuisten kuoro Okra suuntasi kesäkuussa 2010 esiintymismatkalle Viroon. Ensimmäinen etappi matkallamme oli Tartto ja siellä järjestetyt hengelliset laulujuhlat. Juhlille ilmoittautumisessa oli monta mutkaa matkassa, ja jossain vaiheessa jopa luulimme, ettemme edes saisi olla mukana laululavalla. Lopulta kuitenkin saimme nuotit neljään vironkieliseen lauluun, jotka meidän oli määrä opetella juhlille.
Laivamatkan ja mielenkiintoisen pikkubussimatkan jälkeen saavuimme Tarttoon illansuussa ja majoituimme hotelliin. Sen jälkeen nälkäiset laulajat pääsivät vihdoinkin syömään. Illallinen oli tilattu hotellin ravintolasta etukäteen, mutta sekaannuksilta ei siltikään vältytty. Viimeiset taisivat saada ruokansa vasta kun ensimmäiset olivat jo lopettelemassa. Lopulta kaikki olivat kuitenkin kylläisiä ja pääsimme tutustumaan kaupunkiin.
Tartossa järjestettiin samaan aikaan Viron luterilaisen kirkon kirkkopäivät, ja väkeä oli liikkeellä paljon vielä myöhään illallakin. Iltapimeälläkin kävi selväksi, että Tartto on kaunis ja keskieurooppalaisen oloinen kaupunki. Ilta oli melkein tukahduttavan kuuma, ja se antoi aihetta odottaa, että seuraavana päivänä laulujuhlilla olisi leppoisa sää.
Toisin kävi. Aamulla osa porukasta lähti tutustumaan Toomemäen puistoon. Hyttysiä oli sietämättömän paljon. Ilma oli viileä ja lupaili sadetta. Meidän oli määrä olla harjoituksissa laululavalla kymmenen jälkeen, ja kymmenen aikaan kokoonnuimme hotellin aulaan. Siellä saimme kuulla, että olemmekin tunnin myöhässä. Harjoitukset olivat jo täydessä käynnissä, kun saavuimme laululavalle. Meidät työnnettiin tuhansien laulajien joukkoon johonkin tyhjään rakoseen harjoittelemaan viimeiset niistä lauluista, joissa olimme mukana. Sen jälkeen jatkuivat niiden laulujen harjoitukset, joissa emme laulaneet mukana, joten siirryimme katsomon puolelle. Samalla alkoi vesisade.
Laulujuhlapäivä ei siis alkanut kovinkaan lupaavasti. Osa kuorolaisista lähti tässä vaiheessa etsimään ruokapaikkaa kaupungista, vaikka myös laululavalla olisi ollut ruokailumahdollisuus. Se kannatti – Raatihuoneen torin laidalta löytyi edullinen ravintola, josta sai hyvää ruokaa. Suurin osa kuorosta taisikin käydä syömässä tässä ravintolassa ennemmin tai myöhemmin. Hyvän ruoan vaikutus mielialaan on tunnettu, ja kun ruuan jälkeen jäi vielä aikaa ostoksien tekoon esimerkiksi suklaaseen erikoistuneessa kahvilassa, oli kuorolaisten mieliala kohonnut jo huomattavasti, kun iltapäivällä aloimme asettautua juhlakulkueeseen.
Kulkue lähti liikkeelle Toomemäen puistosta ja kiemurteli läpi kaupungin. Kulkue kesti tunnin, ja se taisi olla monelle kuorolaisista hienompi kokemus kuin varsinainen laulujuhla. Reitille oli kerääntynyt paljon ihmisiä ja soittokuntiakin oli vauhdittamassa menoa. Ihmiset hurrasivat ja huusivat kuorojen nimiä. Kohdallamme huudettiin usein ”sekakoor Doxa”, ja kesti jonkin aikaa tajuta, että se tarkoittikin meitä. Okra oli nimittäin kulkueessa yhdistetty ystävyysseurakuntamme Lääne-Nigulan pieneen Doxa-kuoroon.
Kun kulkue lopulta oli järjestäytynyt laululavalle, juhla saattoi alkaa. Lavalta käsin ei oikein edes käsittänyt, että laulamassa oli yli 3000 ihmistä. Vasta katsomosta laulajien määrän ymmärsi. Kokemus oli kuitenkin vaikuttava – pienehkössä kuorossa laulavalle on mahtavaa, kun ympärillä on satoja ihmisiä, jotka laulavat samaa stemmaa! Koska olimme mukana vain neljässä ensimmäisessä laulussa, meidän oli niiden jälkeen määrä poistua lavalta. Bassomme jäivät kuitenkin ikävästi jumiin muiden mieslaulajien keskelle ja joutuivat laulamaan mukana muutamissa muissakin lauluissa ihan prima vista. Onneksi ystävällinen virolaissetä lainasi heille nuotteja. Toisaalta eräs innokas mieslaulajamme hankkiutui ihan vapaaehtoisesti laulamaan mukana jokaisessa laulussa.
Laulujuhlat sujuivat ihailtavalla järjestelmällisyydellä. Valtavasta osallistujamäärästä huolimatta juhlat etenivät aikataulussa ja loppuivat jopa hieman etuajassa. Silloin me hyppäsimme jälleen bussiin ja ajoimme Haapsaluun, jossa yövyimme. Aamulla virkeimmät meistä hyödynsivät kylpylähotellin uima-altaita. Suurin osa taisi kuitenkin nukkua niin pitkään kuin mahdollista ja kömpi sitten runsaalle hotelliaamiaiselle, joka sisälsi muun muassa itse paistettavia vohveleita. Aamiaisen ja äänenavauksen jälkeen suuntasimme ystävyysseurakuntaamme Lääne-Nigulaan, jossa meidän oli määrä laulaa messussa.
Seurakunnan kirkkoherra Leevi Reinaru kertoi meille kirkkorakennuksesta ja Viron luterilaisen kirkon tilanteesta. Neuvostoajalta periytyneen tavan mukaan kirkkoon kuuluminen on harvinaista, ja sen huomasi myös Lääne-Nigulan messussa. Paikalla oli vähän väkeä, ja hekin olivat melko iäkkäitä. Ehtoollisella kävijöitä oli kahden pöydällisen verran – meidän kuoromme muodosti toisen pöydällisen. Seurakunta näytti kuitenkin pitävän laulustamme. Kirkossa olikin todella mukava laulaa, sillä laulajien mielialat olivat korkealla ja kirkossa oli erittäin hyvä akustiikka. Messun jälkeen seurakunta oli järjestänyt meille ruokailun seurakuntatalossa. Sen jälkeen olikin aika lähteä kohti Tallinnan satamaa.
Matkan jännittävin hetki koettiin Tallinnan keskustaan tultaessa, kun rinnalla ajaneesta autosta esiteltiin meille käsiasetta ja viinapulloa. Onneksi tiemme tämän auton kanssa erosi pian. Muuten matkamme sujui kaikin puolin ilman kommelluksia. Kaikki matkalle lähteneet tulivat myös takaisin, useimmat jokseenkin väsyneinä ja eräät myös laululavalta muistoksi jääneen orastavan nuhan kanssa.
Anne Pettersson
Lisää kuvia reissusta Okran cafekismus-nettisivuilla.