Kalervo Salon saarna kiirastorstaina 1.4.2010

Leppävaaran kirkko kiirastorstaina klo 19

Evankeliumi: Luuk. 22:14-22

Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: »Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.» Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: »Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.»’
Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.» Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!»

Jeesus kävi aterialle lähimpien ystäviensä ja työtovereittensa kanssa. Kyseessä oli viimeinen juhlallinen illallinen ennen kärsimyksen alkua. Aterian aikana tapahtui monia merkittäviä asioita.

Ateria merkitsi yhteyttä ja erityistä ystävyyttä. Perhe ja erityisesti juhlan aikana läheiset sukulaiset aterioivat yhdessä. Aikansa ympäristössä Jeesus muodosti poikkeuksen. Hän eli kylästä toiseen kiertävän saarnamiehen elämää. Oma kyläyhteisö ja perhe jäivät taakse. Lähipiirin muodostivat ystävät, mukaan lähteneet matkamiehet, jotka samalla tavalla olivat jättäneet tutun ja turvallisen taakseen. Nyt oli tultu matkan päähän. Nyt oli viimeisen aterian aika.

Jeesus jättää jäähyväiset. Enää hän ei nauttisi pääsiäisateriaa ennen kuin Jumalan valtakunta lopullisesti toteutuisi. Jeesusta seuratessaan oppilaat monesti olivat kuulleet erilaisia vertauksia Jumalan valtakunnasta. Se on kuin kaikista siemenistä pienin sinapinsiemen. Pienestä alusta kasvaa suuri puu, jonka oksille linnut voivat tehdä pesänsä. Jumalan valtakunta on kuin pieni hapate. Vähitellen, muutamassa päivässä, suurikin taikinamäärä happanee. Pieni alku saa aikaan merkittävyyttä. Jumalan valtakunnan on kylväjän kylvötyön kaltaista. Osa putoaa lintujen ruoaksi, osa ohdakkeiseen maahan tai kallioperälle. Kaikki siemenet eivät tuota satoa. Silti on myös hyvään maahan kylvettyjä siemeniä.

Jumalan valtakunnan luonne tuli ilmi myös Jeesuksen parannustoiminnassa. Kuurot saivat kuulonsa ja sokeat näkönsä. Spitaaliset ja verenvuototautiset paranivat. Jeesuksen ajan ihmiset tavallisesti karttoivat sairaita. Kosketus vaikkapa kuolleeseen tai spitaaliseen saastutti. Jeesuksen kosketus puolestaan teki ihmisen paitsi terveeksi myös samalla puhtaaksi. Jumalan valtakunta oli tullut ihmisten keskelle.

Nyt Jeesuksen opetuksen ja parannustoiminnan aika jäi taakse. Jumalan valtakunnan uusi toteutuminen oli koittamassa. Jeesuskin joisi viiniä seuraavan kerran vasta tuonpuoleisuudessa, Jumalan valtakunnanlopullisesti toteuduttua. Kuinka tärkeää yhteinen ateriointi olikaan. Jeesuskin söi hyvin erilaisten ihmisten kanssa, sekä fariseusten että publikaanien ja syntisten. Hän aterioitsi ruokkimisihmeen yhteydessä suuren kansanjoukon keskellä ja ehtoollista asettaessaan vain läheistensä kanssa. Ruoka sisältää vahvan kuvan yhteydestä. Se jatkuu tuonpuoleisuuteen, jolloin Jumalan valtakunta lopullisesti toteutuu. Sielläkin Jeesus nauttii yhteistä ateriaa perille päässeen seurakunnan kanssa.

Aterialla Jeesus toimii isännän tavoin. Hän ottaa käteensä leivän, pitää normaaliin tapaan ruokarukouksen ja siunaa sen. Sitten hän yhteyden vertauskuvana jakaa tästä leivästä palasen jokaiselle osallistujalle. Näin toimii isäntä juhla-aterialla ruokaillessaan esimerkiksi perheensä kanssa.

Tämän jälkeen aterian luonne muuttuu. Leivästä tulee Jeesuksen ruumis. Se annetaan opetuslasten puolesta. Viini merkitsee uutta liittoa, Jeesuksen verta, joka vuodatetaan opetuslasten puolesta.

Viettäessään ehtoollista seurakunta monin tavoin muistaa tätä Jeesuksen viimeistä ateriaa ja samalla omaksuu Jeesuksen sanat omalle kohdalleen. Monet kristityt ovat pohtineet ehtoollisen merkitystä. Kristikunnan eri haarat ovat menneet Luukkaan ehtoollisteologiaa pidemmälle ja päätyneet myös hivenen toisistaan poikkeaviin tulkintoihin. Silti ydin on yhteinen: ehtoollisessa Jeesus antaa oman ruumiinsa ja verensä seurakunnan syntien sovitukseksi.

Meidän jumalanpalveluksessamme uskontunnustusta seuraa uhrivirsi. Sen aikana kerätään kolehti, joka kertoo seurakunnan huolenpidosta toisia hädänalaisia ihmisiä kohtaan. Toisaalta uhrivirren aikana katetaan ehtoollispöytä. Silloin kannetaan esiin leipä ja viini, maan ja ihmistyön hedelmä. Niiden välityksellä Kristus antaa itsensä. Uhrivirsi kertoo kiirastorstaista, Jeesuksen kärsimystien alusta.

Piispainkokous on viime syksynä hyväksynyt uuden Jumalanpalveluksen oppaan. Noudatan tässä messussa sen ohjeita. Ehtoollisen vietossa tulee siksi esiin myös jotain uudenlaista ainesta, jota Leppävaaran kirkossa ei tässä muodossa ole vielä yleisesti käytetty.

Ehtoollispöydän kattamisen yhteydessä pappi ottaa esiin valkoisen korporaaliliinan (lat. corpus merkitsee ruumista). Se on vertauskuva liinasta, johon Jeesus käärittiin. Korporaaliliinan päälle pappi asettaa siunattavat ehtoollisaineet. Ehtoollisaineet pyhitetään rukouksen ja ehtoollisen asetussanojen lukemisen kautta. Ehtoollisen jakamisen alkaessa korporaaliliinan päällä on todellinen Kristuksen ruumis ja veri. Jeesuksen esimerkkiä noudattaen murran ehtoollisleivän ennen aterian alkua.

Pappi käsittelee ehtoollisaineita erityisen hienotunteisesti, koska niihin on kätketty ylösnoussut Kristus. Leipää ja viiniä pyritään siunaamaan vain ehtoollisen vietossa tarvittava määrä. Perinteinen kristikunnan tapa on nauttia ehtoollisen aikana tai sen jälkeen loppuun siunatut ehtoollisaineet. Joissain kirkoissa käytetään myös tapaa kaataa yli jäänyt siunattu ehtoollisviini kirkon kivijalkaan.

Ehtoollista nauttiva saa konkreettisella tavalla omistaa Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen: hän syö Jeesuksen ruumiin ja juo hänen verensä. Kristus tulee osaksi ehtoollista nauttivaa seurakuntalaista. Hänen ruumiinsa täyttyy pyhyydestä, armosta ja sovituksesta. Ehtoollisen nauttimiseen on kätketty Jeesuksen lupaama uusi liitto. Ehtoollista nauttiva seurakunta voi kokea Jumalan valtakunnan jo tässä, vaikka se lopullisesti toteutuukin vasta tuonpuoleisuudessa.

kalervo.salo (ät) evl.fi