Kuolema koskettaa

Vanhan viisauden mukaan ihmisen on jo eläessään hyvä muistaa olevansa kuolevainen. Pyhässä Vanhassa testamentissa asia on ilmaistu seuraavasti: "Viisaan sydän on surutalossa, tyhmän sydän huvipaikoissa." Tämän kohdan tarkoitus ei ole kieltää hauskanpitoa, vaan muistuttaa siitä, että ihmiselämällä on rajoituksensa.

Läheisen kuolema saattaa tulla yllätyksenä ja myös järkyttää. Kuolema muistuttaa siitä, että emme pysty loppuun asti hallitsemaan elämää. Meille kaikille Jumala on määrännyt tietyn ajan.

Luottamus Jumalaan antaa surun hetkellä lohtua. Kristitty voi luottaa siihen, että maailmankaikkeuden Herra ohjaa luotujensa kulkua vaikeinakin aikoina. Kristitylle kuolema ei ole kaiken loppu, vaan uuden elämän alku yhdessä muiden pyhien kanssa taivaan riemussa: "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6:23).

Joskus läheisen kuolema tai kärsimys voi kuitenkin olla sen verran järkyttävä kokemus, että usko Jumalan hyvyyteen horjuu. Tällaisessa hetkessä saattaa mieleen nousta sama ajatus kuin Jobilla: "Jumala sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin" (Job 16:7).

Jos oma tai läheisen kuolema tuntuu järkyttävältä tai herättää kysymyksen elämän merkityksellisyydestä, kannattaa asiasta keskustella esimerkiksi papin kanssa.

Päivystävän papin ja muiden pappien tiedot löytyvät seurakuntien ja palvelukeskuksen yhteystietojen kohdalta. Pappeja sitoo erityinen vaitiolovelvollisuus ja he käsittelevät kuolemaan liittyviä ajatuksia asiantuntemuksella ja kunnioituksella. Ota rohkeasti yhteyttä! Seurakunnissa järjestetään myös sururyhmiä, joihin olet tervetullut.

Raamatun kertomuksessa myös Job sai Jumalalta lopulta lohdutuksen hätäänsä. Hän ymmärsi, että Jumalalle kaikki on mahdollista: "Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa." (Job 42:2).

Kuvan etualalla on krusifiksi, taustalla näkyy arkku ja tyhjä kirkkosali.