Katariina Harju
14.06.2010
Juuri kunnostettu Hanikan luontopolku Soukassa on oiva paikka päiväretkelle. Polun varrella on merenrantaa, kallioita ja metsää, sekä Espoon paras lepakkopaikka. Kun Raija Munck-Lagus kolmekymmentä vuotta sitten muutti Lauttasaaresta Soukkaan, hän oli pettynyt. Täällä betonin keskelläkö minun pitää elää, hän harmitteli.

Sitten hänen ystävänsä kertoi, mitä kaikkea Soukasta löytyy.

Ystävä kertoi muun muassa Hanikan luontopolusta, jonka Munck-Lagus aikoo nyt kävellä Essen toimittajan kanssa.

Hän kuuluu Soukka-seuraan. "Seura kertoo uusille asukkaille, mitä täällä voi tehdä", hän sanoo. Matkaan siis.

Viserrystä
ja rapinaa
Aloitamme luontopolun Alakartanontien parkkipaikalta urheilukentän vierestä. Päätämme kävellä viiden kilometrin polun lopusta alkuun. Matkalla on 14 rastia, joissa kerrotaan alueen luonnosta. Polulle ei tarvita raskaita varustuksia.

Reitti alkaa kallioisella metsämaisemalla. Linnut visertävät aurinkoisessa alkukesän illassa.

Sieltä täältä kuuluu rapinaa, oksat heilahtelevat. Linnut ne siellä puuhastelevat.

"Soukassa parasta on luonto. Täältä pääsee äkkiä metsään ja rantaan. Mitä muuta voi toivoa?" Munck-Lagus kertoo kävellessään metsäpolkua.

"Oijoi, näin isoja näkee! Kyllä kielo on hieno kukka."

Kaavoituksen
seuraamista
Kun Raija Munck-Lagusta pyydettiin Soukka-seuran johtokuntaan, hän sanoi: okei, voin olla vuoden. Enää hän ei kuitenkaan muista, kauanko hän on seurassa ollut.

Soukka-seura ottaa kantaa päätöksentekoon. Se on puolustanut hanakasti omaa lähikirjastoa, jonka kaupunki on uhannut lakkauttaa.

Seura tarkkailee myös kaavoitusta. Parhaillaan se kerää nimiä nettiadressiin, joka vastustaa kaupungin suunnitelmia rakentaa uusi tie Riilahdentieltä Soukanväylälle. Tie kulkisi suoraan Vesiniityn puutarhapalstojen läpi.

"Hanke on ihan päätön", Munck-Lagus sanoo.

Hänen mielestään päättäjien tulisi ottaa aktiivisemmin huomioon asukkaiden mielipiteet. "Tosin edistystä on: metsän raivaustöistä tiedotetaan hyvin."

Linnuilla on
ihana olla
Metsämaisema vaihtuu kaislikon kyljessä kulkeviin pitkospuihin. Tien kohina kaikkoaa vähitellen.

"Tällaisessa lahdessa linnuilla on ihana olla. Tänne ei tule puskutraktori."

Saavumme lintutornille, josta aukeaa avara maisema. Vesialueet puhkovat tiheää ja korkeaa kaislikkoa. Lähistöllä uiskentelee joutsen. Kaukana puiden takana kohoavat Soukan kerrostalot.

Lahden toisella puolella on omakotitaloja. Niistä mahtaa olla kauniit maisemat, mietimme.

Syömme evästä ja nautimme rauhasta.

Nuoria vaikea
saada mukaan
Soukka-seura järjestää muun muassa kyläjuhlia, talkoita, tanssitapahtumia, ja kävelyretkiä - lista on pitkä. Seura vuokraa myös viherpalstoja ja neuvoo niiden hoidossa. Soukka-seura löytyy jopa Facebookista.

Jäseniä seuralla on yli viisisataa.

Munck-Laguksen mukaan nuoria on vaikea saada mukaan toimintaan. "He ovat joko perheellisiä tai opiskelevat. Myös työ vie nykyään paljon aikaa."

Ydinjoukko sen sijaan touhuaa muidenkin edestä.

Jättimäinen
siirtolohkare
Luontopolku jatkuu meren rannalle. Polulla vastaan tulee onkijoita, pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä.

Tiemme vie opaskyltille, jonka mukaan olemme Espoon parhaalla lepakkopaikalla. Kyltti neuvoo, että lepakkoretkelle kannattaa lähteä lämpimänä kesäiltana auringon laskettua.

Luontopolku on merkattu keltaisilla värimerkeillä, joten sitä on helppo seurata. Pari kertaa merkkiä saa toden teolla etsiä, ja kerran eksymme reitiltä. Onneksi lähellä on tie, joka auttaa meidät taas polulle.

Saavumme muinaishautojen kautta suuren siirtolohkareen luo. Lohkare painaa yli 200 tonnia.

Opas kertoo, että siirtolohkareita on kutsuttu myös hiidenkiviksi. Vanha kansa uskoi, että jättiläismäinen Hiisi on suuttuessaan irrottanut kalliosta lohkareen ja yrittänyt heittää sen lähimmän kirkon päälle.

Muurahaisten
salattu maailma
Saavumme rastille, jossa kerrotaan, miten muurahaiset rakentavat pesänsä. Kuvasta näkee, että keko on täynnä pieniä onkaloita. "Ja sitten ihminen menee ja tökkii tikulla. Mikä työ niillä on taas rakentaa!" Munck-Lagus parahtaa.

Hän nappaa suuhunsa kirkkaan vihreitä havunneulasia. "Kerran keräsin neulasia, sokeroin ne ja pidin niitä auringossa kaksi viikkoa. Tuli niin hyvää!"

Kun kolmen tunnin kävelyn jälkeen saavumme lähtöpisteeseen, olo on virkistynyt. Tänne täytyy tulla uudestaan.