Ulla Lötjönen
27.05.2010
 

Helsingin piispanvaali on paikallinen. Vaalikiinnostus on kuitenkin valtakunnallista. Piispaehdokas Irja Askola, 57, kertoo vaalien alla, että haastattelupyyntöjä satelee pitkin Suomea, niin lehdistöltä kuin sähköisistä medioistakin.

 Espoon piispa Mikko Heikan teologinen erityisavustaja Irja Askola on ensimmäinen nainen Suomen kirkon historiassa, joka on päässyt piispanvaalin ratkaisevalle kierrokselle.
Vahva naisehdokas kiinnostaa mediaa, mutta pelkästään tämä ei selitä mielenkiinnon määrää.

"Usea toimittaja on perustellut haastattelupyyntöä sanoen, että nyt on uskontojournalismin aika. Kirkko kiinnostaa ihmisiä", kertoo Askola.

Piispaehdokkaat pääsevät henkilövaalin tuoksinassa linjaamaan näkemyksiään: Mihin suuntaan kirkon tulisi kulkea? Mikä on sille luovuttamatonta ja mitä pitäisi uudistaa?

Lisää lämpöä
kirkkoon
Irja Askolalla on nostetta piispaksi. Hänen takanaan on suuri kannattajajoukko, joka on tehnyt vaalityötä muun muassa sosiaalisessa mediassa.

Askolan kannattajat puhuvat Askolaan viitaten Kirkon keväästä.

"Kielikuva on syntynyt ajatuksesta, että kirkko on ikään kuin jäässä tai kohmeessa. Jotta se sulaisi, tarvitaan kevät. Minä ainakin kaipaan kirkkoon kevättä", kertoo helsinkiläispastori Terhi Paananen.

Askola kertoo tuntevansa lukuisan määrän ihmisiä, jotka vaikuttavat kirkon piirissä ja yhteiskunnassa. Moni on eri tahoilla miettinyt jo pitkään samaa kysymystä: kuinka kirkosta voisi tulla nykyistä rohkeampi, avoimempi ja ketterämpi.

Ei ole sattumaa, että muutoksen etsijät ovat ryhmittyneet Askolan taakse. Heidän mukaansa piispaehdokkaalla on raikas ilmaisutapa ja kyky tuulettaa jähmeitä rakenteita.

"Irja Askola antoi noin vuosi sitten eräässä puheessaan nimen tälle monien kokemalle kaipaukselle ja kutsui sitä kirkon kevään odotukseksi. Silloin ei ollut vielä mitään tietoa piispanvaalista", kertoo Paananen.

Kellon kääntö
oikeaan aikaan
Irja Askolan mielestä kirkko tarvitsee raikkaita tuulia.

"Kirkon tulee kääntää ajattelukellonsa kansalaisyhteiskunnan aikaan. Tällainen kirkko keskustelee rohkeasti, sietää kritiikkiä, toimii ja pitää huolen siitä, että ihmiset saavat myös levähtää."

Suomalainen yhtenäiskulttuuri on murtunut: yhteiskunta on liikkeessä. Esimerkiksi perhe-elämän muodot sekä työnteon ja vapaa-ajan rytmit ovat muuttuneet siitä, mitä ne olivat aiemmin.

Kirkkoa ympäröivä yhteiskunta muuttuu koko ajan. Askolan mukaan kirkon tulee osata erottaa toisistaan luovuttamaton ydin ja ajattelutavat, joita joutaakin uudistaa.

Kirkko ei Askolan mielestä voi jäädä elämään ja toimimaan vanhan yhtenäiskulttuurin mallilla, sillä "sen mukaiseen ajatteluun kuuluu, että ihmiset tyytyvät vastaanottajan rooliin ja suostuvat kuulijoiksi, vaikka he ovat osaajia."

Jumala sitoutuu
maailmaan
"Millainen on kristityn identiteetti?" kysyy Askola.

Hän haluaa herättää henkiin perusluterilaisen ajattelun. Kirkon jäsen elää kristityn elämää ja uskon sanomaa todeksi arjessa: perheessä, työpaikalla, naapuruussuhteissa, suhteessa luontoon ja ympäröivään maailmaan ja niihin, jotka elävät syrjässä.

"Jumala on luonut maailman ja sitoutunut siihen niin vahvasti, että tuli itse ihmiseksi. Hän sitoutui ihmisen arkeen. Jos Jumala välittää ihmisestä ja luomakunnasta näin paljon, ei ole mahdollista olla kristitty ja niistä välittämättä", Askola muotoilee.

Kirkko kuuluu kaikille, linjaa piispaehdokas.

"Se ei ole työntekijöiden tai sisäpiirin kirkko, vaan se on ja sen tulee olla avoimessa yhteydessä ja vuoropuhelussa yhteiskunnan kanssa."

Askola haluaa rohkaista rivikristittyjä. Kirkko ei ole jossain tuolla: rakennuksissa tai työntekijöiden kammareissa, vaan tässä, kaikissa kristityissä.

Espoon piispan
työtoveri
Kun ystäväjoukko pyysi pastori Askolaa piispaehdokkaaksi viime syksynä, tämä kävi jaakobinpainia ja rukoili kysellen, mitä tulisi tehdä. Kolmen viikon kuluttua hän antoi suostumuksensa.

"En kuitenkaan voisi olla piispaehdokas, ellen olisi ollut vuodesta 2004 asti Espoon piispan erityisavustaja. Mikko Heikan työtoverina olen päässyt seuraamaan, mihin asioihin piispa voi vaikuttaa ja miten."

Hän kuvaa työsarkaansa näin: erityisavustaja tekee taustatyötä ja huolehtii siitä, että piispa voi hoitaa työtään hyvin.

"Minulla on hyvä tuntuma piispan työhön ilman ruusunhohteisuutta", toteaa Askola.

"Piispan virka on niin vaativa, että kukaan ei pärjää siinä itsekseen. Kannatan osallistavaa johtajuutta. Siinä piispa oppii pyytämään ja käyttämään toisten antamaa tukea ja apua."

Stadi saa uuden piispan
Helsingin piispanvaalin ratkaisevalla kierroksella ovat vastakkain Espoon piispan erityisavustaja, hiippakuntasihteeri Irja Askola ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Matti Poutiainen.

Ensimmäisellä kierroksella Matti Poutianen keräsi 399, ja Irja Askola 386 ääntä.

Piispanvaalin toisella kierroksella on jaossa kaikkiaan 1244 ääntä. Äänioikeuttaan voivat käyttää Helsingin hiippakunnan papit ja seurakunnista valitut maallikot.

Ratkaiseva kierros käydään kolmantena kesäkuuta. Naisella on ollut mahdollisuus päästä piispanvirkaan Suomessa 19 vuoden ajan. Uusi piispa aloittaa virassaan 1.9.2010.