Mitä kirkko opettaa?

Moni suomalainen sanoo uskovansa eri tavoin kuin kirkko opettaa. Mutta mitä se kirkko opettikaan? Yleisesti kirkon opetus voidaan jakaa neljään kategoriaan:

Raamattu
Raamattu on kirkon opetuksen tärkein lähde. Kirkko uskoo Raamatun olevan samaan aikaan jumalallinen ja inhimillinen: Raamatun ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen inspiroimat ihmiset. Kirkolle Raamattu on pyhä kirjakokoelma, mutta samalla kirkko arvioi opetustaan myös mm. tieteellisen raamatuntutkimuksen eli eksegetiikan ja muiden tieteenalojen (esim. luonnontieteet) näkökulmasta. Kirkossa Raamattua luetaan ennen kaikkea etsien sieltä Jumalan tahtoa ja hengellistä ohjausta.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisen raamatunkäännöksen löydät tästä linkistä

Vanhan kirkon tunnustukset
Kirkon opetus perustuu myös kolmeen ns. vanhan kirkon uskontunnustukseen: Apostoliseen, Nikaiaan ja Athanasiokseen. Kyseiset tunnustukset syntyivät ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana. Kyseisinä vuosisatoina käytiin paljon väittelyitä Jeesuksesta ja kolmiyhteisestä Jumalasta. Uskontunnustuksia onkin hyvä lukea myös tästä historiallisesta näkökulmasta käsin.

Vanhan kirkon tunnustukset
Lisätietoa uskontunnustuksista

Luterilaiset tunnustuskirjat
1500-luvulla lännen katolinen kirkko jakaantui uskonpuhdistuksen myötä nykyisiin katolisiin ja protestantteihin. Jakaantuneet kirkkokunnat (mm. luterilaiset) määrittelivät tuolloin tarkemmin oppinsa etenkin niiltä osin, kun ne halusivat erottautua muista kirkkokunnista. Luterilaisten opillisia määrittelyjä kutsutaan nykyään evankelis-luterilaisiksi tunnustuskirjoiksi, ja niihin kuuluvat mm. Philipp Melanchthonin kirjoittama Augsburgin tunnustus sekä Martti Lutherin kirjoittama papistolle suunnattu Iso katekismus ja maallikoille suunnattu Vähä katekismus.

Evankelis-luterilaiset tunnustuskirjat
Ks. myös uudistettu Katekismus
 

Kirkon nykyiset päätökset
Kirkon opetuksen kehittäminen ei ole pysähtynyt, vaan myös nykyään kirkko pohtii ja arvioi opetustaan mm. uuden tiedon ja tilanteiden valossa. Erityisesti opillista määrittelyä tekevät kirkolliskokous ja piispainkokous.

Lisätietoa kirkon keskushallinnosta ja etenkin sen päätöksenteosta

Mikä on kirkon ääni ja kuka sitä käyttää?

Kirkon ääni on pohjimmiltaan Kristuksen ääni. Käytännössä tuo Kristuksen ääni ei ole mikään hallusinaatio tai harhakuvitelma. Kristuksen äänen voi kuulla Raamatun kautta. Toisin sanoen kun Raamattua luetaan, sen opetuksista keskustellaan tai siitä julistetaan oikealla tavalla, voi oppia tuntemaan Kristuksen ja koko kolmiyhteisen Jumalan. Kristuksen tuntemiseen opastavat myös vanhan kirkon kolme uskontunnustusta sekä evankelis-luterilaiset tunnustuskirjat, jotka Raamatun kanssa muodostavat luterilaisen uskon ytimen. Raamatun lisäksi Jumala lähestyy meitä myös ehtoollisen ja kasteen sakramentissa.

Jotta Kristuksen ääni kuuluisi, on hän kutsunut kristityt ja koko kirkon työtoverikseen. Jokainen kirkon jäsen voi omalta osaltaan edistää Kristuksen äänen kuulumista sanoissa ja teoissa. Käytännössä Kristuksen ääni kuuluu esimerkiksi silloin, kun rohkaisemme armollisin sanoin ja teoin kärsiviä. Erityinen vastuu Kristuksen äänen kuulumisesta on kirkossa seuraavilla tahoilla: kirkolliskokous, piispainkokous, kirkkohallitus, piispat, tuomiokapitulit, hiippakuntavaltuustot, lääninrovastit, kirkkoherrat ja muut työntekijät, kirkkovaltuustot ja seurakuntaneuvostot.