Kirkkokuoro

 
Kirkkokuoron harjoitukset ovat  torstaisin Espoonlahden kirkolla klo 18.30-21.
Kuoro on neliääninen sekakuoro, uusia laulajia kaivataan! Kuoroa johtaa Timo Lonka, 040 5311 061.

Kirkkokuoro täytti 40 vuotta vuonna 2011!

Juhlakonsertti oli su 16.10.2011 klo 18.00

Espoonlahden seurakunnan kirkkokuoro juhli 40 -vuotistaivaltaan 38 laulajan voimin.

Allekirjoittanut on saanut olla ilokseen kuorossa mukana lähes alusta alkaen. Alkukokoonpanossaan kuoro oli aika pieni. Samoin oli myös alkukirkko, joka sijaitsi Yläkartanonkuja 1:ssä, toisessa kerroksessa Valintatalon myymälän yläpuolella. Varsinkin juhlapyhinä pidettiin jumalanpalveluksia Espoonlahden koulun ja lukion juhlasalissa. Kunnes vuonna 1978 valmistui arkkitehti Veijo Martikaisen suunnittelema Soukan kappeli.

Alati kasvava seurakunta tarvitsi edelleen lisätilaa. Sitä saatiinkin melko pian kun vuonna 1980 valmistui arkkitehtien Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema Espoonlahden kirkko. Eikä siinä vielä kaikki, sillä vuonna 1997 rakennettiin kirkon päälle toinen kerros, johon työtilojen lisäksi valmistui myös erillinen musiikkisali. Kuoron harjoitustilatkin paranivat parhaalla mahdollisella tavalla.

Laulajien määrä on vakiintunut vuosien saatossa lähes 40:een. Alttoja ja sopraanoja on aina ollut riittävästi. Sitä vastoin bassoja ja tenoreita on usein toivottu olevan vähän enemmän. Kuorossa on aina vallinnut hyvä, rakentava ja viihtyisä henki. Kuoroa kulloinkin johtaneet kanttorit ovat olleet taitavia ja innostavia.

Kuoro on osallistunut valtakunnallisille kirkkomusiikkijuhlille viiden vuoden välein. Ensimmäinen matka tehtiin vuonna 1986 Joensuun upealle laululavalle, johon kokoontui ympäri maata yhteensä lähes tuhat laulajaa.

Suuret kiitokset seurakunnan kirkkoherroille sekä seurakuntaneuvostoille erittäin merkittävästä taloudellisesta tuesta kuoron hyväksi. Samoin suuret kiitokset myös viimeiset 20 vuotta kuoroa johtaneelle kanttori Timo Longalle (”Timo Tiukkis”) ansiokkaasta ja hedelmällisestä työstä.

Uskon, että kaikki kuorolaiset ovat kanssani samaa mieltä siitä, että laulutaidon lisäksi olemme saaneet aimo annoksen arvokasta yleissivistävää tietoa eri kirkkomusiikkia säveltäneistä henkilöistä, heidän tuotannostaan, elämästään ja persoonallisuuksistaan.

Toivon juhlivalle kuorolle onnea, siunausta sekä myötätuulta alkavalle uudelle 40 -vuotisjaksolle.

Eläköön Kristuksen kirkko ja kirkkomusiikki voimakkaana nyt ja aina.

Espoonlahdessa syyskuussa 2011,

Unto Natunen

ESPOONLAHDEN KIRKKOKUORO RY:N HISTORIAA

Espoonlahden kirkkokuoro perustettiin 20.9.1971 Soukan kuoro -nimisenä Etelä-Espoon seurakunnan aikana. Kuoron nimi on vaihtunut aina seurakunnan nimenmuutoksen myötä:

Kivenlahden kirkkokuoro 1975 -1978 (Kivenlahden seurakunta)

Espoonlahden kirkkokuoro 1979 -1983 (Espoonlahden seurakunta)

Kuoro rekisteröitiin 1981, jolloin kuoron nimeksi tuli ESPOONLAHDEN KIRKKOKUORO RY. Kuoro liittyi Hämeen-Uudenmaan musiikkipiirin jäseneksi lokakuussa 1983.

Kuoron ensimmäisenä johtajana ja kuoron perustajana toimi Kari Ahonen (9/1971 - 2/1973). Hänen jälkeensä kuoron johtajina ovat toimineet Matti-Veikko Kuusi, Erik-Olof Söderström, Margit Muurinen, Lasse Erkkilä, Anja Karttunen, Timo Lonka, Terhi Paukku, Kati Pirttimaa ja Anna Pulli. Kanttori Timo Lonka on johtanut kuoroa vuosina 1990-2000 ja johtaa edelleen vuodesta 2003 lähtien.

Kirkkokuoron ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Marja-Liisa Aarnio ja sihteerinä Heljä Somero. Espoonlahden kirkkokuoro Ry:n nykyisenä puheenjohtajana toimii Kaarina Korhonen.

Kuoron ensiesiintyminen oli pitkäperjantaina 31.3.1972. Kuoro on esiintynyt mm. seuraavissa kirkoissa: Hakunilan, Halsuan, Kallion, Karkkilan, Kirkkonummen, Kärkölän, Leppävirran, Mikkelin, Perniön, Turun Martin ja Tuuloksen kirkoissa sekä Espoon eri kirkoissa.

Kuoron nykyinen esiintymisasu otettiin käyttöön adventtina 28.11.1982. Jäsenmäärän kasvaessa pukuja on uusittu ja hankittu lisää. Kuoron nykyinen laulajien kokonaismäärä on 38 henkilöä. Lisäksi Espoonlahden kirkkokuorolla on oma lippu, jonka on suunnitellut Jorma Louhelainen.

Espoonlahden kirkkokuoron tärkein tehtävä on avustaminen oman seurakunnan messuissa ja muissa jumalanpalveluksissa. Lisäksi kuorolla on yksi tai kaksi omaa konserttia vuodessa. Kuoro on esiintynyt Espoon eri alueiden kauppakeskuksissa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa sekä vieraillut pääkaupunkiseudun eri seurakunnissa. Kuoro on tehnyt esiintymismatkoja Viroon, Latviaan ja Venäjälle sekä osallistunut säännöllisesti Hämeen-Uudenmaan kirkkomusiikkipiirin virikekurssille ja laulujuhlille sekä valtakunnallisille kirkkomusiikkijuhlille.

Espoonlahden kirkkokuoron ohjelmisto on monipuolista, sisältäen mm. valtakunnallisten kirkkomusiikkijuhlien ohjelmistoa, hengellisiä ja muita lauluja eri puolilta maailmaa, virsisovituksia, liturgista musiikkia, Dietrich Buxtehuden kantaatteja sekä uutta kirkkomusiikkia. Lisäksi kuoro on kantaesittänyt Olli Kortekankaan säveltämän teoksen Psalmimusiikkia kuorolle ja sopraanosolistille, Einojuhani Rautavaaran Ylistyspsalmin ja Tapani Heikinheimon Passion sekä kantaesittänyt Kaj-Erik Gustafssonin teoksen Veni Creator - Tule Luoja kahdelle kuorolle, orkesterille, baritonisolistille ja kolmelle lukijalle. Viimeksi mainitun teoksen kuoro on esittänyt myös Kallion kirkossa.

Kirkkokuoron nykyinen johtokunta:

Kuoroa johtaa kanttori Timo Lonka ja varajohtajana toimii Tarja Raussi.

Johtokunnan puheenjohtaja toimii Kaarina Korhonen ja sihteerinä Kaija Tenhunen. Rahastonhoitajana Satu Nyberg.

Johtokunnan varsinaiset jäsenet ovat: Tarja Kaasinen, Antti Päärni, Anne Luukkainen ja Kaija Tenhunen. Varajäseniä ovat Suvi Miettunen, Erkki Knorring, ja Pertti Kosonen.

Tilintarkastajina toimivat Hilkka Harima ja Laura Muje ja varatilintarkastajina Irma Hannula ja Irma Päärni.

Piirikokousedustajat Tarja Raussi ja Taina Louhelainen.

Kesämuistoja:

Matkalaukkuja ja musiikkia Petroskoihin

Espoonlahden seurakunnan kirkkokuoro teki esiintymismatkan Venäjän Karjalaan 10.6-14.6.2010. Kuoronjohtaja Timo Lonka mukaan lukien kuorolaisia oli 26. Lisäksi matkalle osallistui 15 seurakunnan kansainvälisen diakonian kautta tullutta henkilöä, joiden matkajärjestelyistä vastasi Eila-Riitta Kämppi yhdessä Timo Longan kanssa. Matka oli siten paitsi musiikki- myös avustusmatka.

Kuoro oli harjoitellut lauluja ahkerasti kevään aikana ja lähtökonsertti oli Soukan kappelissa sunnuntaina 30.5. Kuorolaiset mukaan lukien väkeä oli paikalla 92.

Kansainvälisen diakonian aktiivijäsenet olivat talvikauden aikana keränneet avustustavaraa vietäväksi Petroskoihin ja muualle Venäjän Karjalaan. Matkaa edeltävänä iltana muutama henkilö oli pakkaamassa Valkeakosken liikenteen bussiin matkalaukkuja, joita oli pyydetty seurakuntalaisilta. Laukkuja oli yhteensä 55 ja ne sisälsivät vaatteita, lakanoita, leluja ym. Lisäksi seurakunnan lahjana mukaan pakattiin laatikollinen (100 kpl) alttarikynttilöitä. Tavaroiden matka kohti Karjalaa saattoi alkaa.

Lähtöaamu - torstai - valkeni aurinkoisena ja pääsimme ajoissa matkaan. Poimimme väkeä Helsinkiin mennessä ja pääkaupungistakin tuli mukaan muutama matkalainen. Myös Mäntsälästä poimimme matkustajia ja viimeinen tuli kyytiin Lahden linja-autoasemalta. Lahdessa kuitenkin linja-autosta kuului pamaus ja bussi hajosi, eikä sillä voinut jatkaa matkaa. Niinpä jäimme odottelemaan uutta bussia, joka tuli Valkeakoskelta noin kahden tunnin päästä. Siinä ei auttanut muu kuin siirtää henkilökohtaiset matkatavarat ja kaikki 55 avustustavaraa sisältävää matkalaukkua ja kynttilät uuteen bussiin. Näin matkantekomme viivästyi kahdella ja puolella tunnilla. Onni oli kuitenkin se, että bussi hajosi Suomessa eikä Venäjällä, jonne uuden bussin tai korjaajan saaminen olisi ollut varmasti vaikeaa. Jatkoimme siksi iloisina ja kiitollisina matkaa kohti Karjalaa.

Torstai-iltana kuorolla piti olla konsertti Ruskealan uudessa kirkossa, mutta bussin vaihto-operaatio ja pitkiksi venähtäneet tullimuodollisuudet viivästyttivät matkaa sen verran, että konsertti täytyi perua. Ruskeala on luovutetulla alueella aivan rajan pinnassa Sortavalan lähellä. Ruskealan kirkko ja pappila ovat suomalaisten Kalevi ja Iiris Keinosen rakennuttamia ja ylläpitämiä. Vaikka konsertti peruuntui, lauloimme kuitenkin kirkon portailla kauniissa kesäillassa (kuva), nautimme maittavan illallisen ja yövyimme pappilan alakertaan rakennetuissa huoneissa. Ennen nukkumaan menoa tietysti saunoimme pappilan pienessä saunassa.

Perjantaiaamuna matka jatkui Sortavalaan, jonka satamassa oli opas meitä odottamassa Valamon retkeä varten. Sää oli aurinkoinen ja kantosiipialus vei meidät 40 minuutissa Valamon ihanalle luostarisaarelle. Teimme viiden tunnin vaelluksen Valamon luonnossa ja hienoissa ja upeiksi kunnostetuissa kirkoissa ja muissa rakennuksissa. Kokemus oli mahtava ja pyhä. Kauniissa ulkoilmassa lauloimme ”Kesäpäivä Kangasalla”. Aterioimme Trapesassa ja venäläinen kaalikeitto maistui kaikille.

Valamon jälkeen matka jatkui halki kauniin Karjalan kohti tasavallan pääkaupunkia Petroskoita. Matkalla näimme pieniä ja idyllisiä karjalaiskyliä. Erittäin huonokuntoisen tiestön takia saavuimme Petroskoihin vasta myöhään illalla ja pitkän etsiskelyn jälkeen hotelli Zarechnaja löytyi. Hotelli on varsin uusi ja sen siisteys yllätti meidät kaikki. Se vastaa hyvin länsimaista käsitystä hotellien tasosta. Lämmitys toimi ja suihkusta tuli lämmintä vettä. Aamiaisetkin olivat maittavia. Henkilökunta ei vaan oikein ymmärtänyt muuta kuin venäjää, mutta kansainvälinen elekieli auttoi ongelmissa. Osa matkallemme osallistuneista henkilöistä yöpyi yksityiskodeissa tai toisessa hotellissa.

Enemmän tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen petroskoilainen Lilja Suvanen tuli oppaaksemme ja esitteli meille siistiä ja kaunista Petroskoita - Karjalan pääkaupunkia. Samaisella viikolla oli vietetty Venäjän Karjalan tasavallan 90-vuotispäivää ja kaikki paikat oli laitettu hyvään kuntoon. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja monilla oli vapaata. Iltapäivällä vierailimme RID-yhdistyksessä, jossa tapasimme vammaisia nuoria. Eila-Riitta Kämppi järjesti nuorille keilaottelun ja ilo oli ylimmillään, kun keilat kaatuilivat. Kaikki osallistujat saivat palkinnon. Kirkkokuoro lauloi tilaisuudessa yhden laulun venäjäksi ja lisäksi suomalaisen kansanlaulusikermän. Tapaamisen yhteydessä keskukselle luovutettiin avustustavaraa. Vierailun jälkeen lähdimme kaupungille ostoksia tekemään. Vaikka suurin osa kaupoista oli juhlien vuoksi kiinni, löysimme kuitenkin supermarketin, joka ei juuri eronnut vastaavista suomalaisista kaupoista. Väkeä oli paljon ja ostoskärryt täynnä tavaraa. Ostosreissun jälkeen ilta oli vapaa.

Sunnuntaina lähdimme yhdeksältä kohti Petroskoin vanhaa kirkkoa. Kun saavuimme sinne, oli paikalla jo väkeä valmistautumassa klo 11 alkavaan suomenkieliseen jumalanpalvelukseen. Kuoro harjoitteli jumalanpalvelusta ja konserttia varten. Jumalanpalveluksen toimitti Petroskoin seurakunnan kirkkoherra Viktor Grinevitsh (kuvassa Timo Longan kanssa). Virret laulettiin tutuista Espoonlahden seurakunnan lahjoittamista virsikirjoista. Urkurina toimi Petroskoin sinfoniaorkesterin kontrabasisti. Liturgia oli osittain tuttu ja saarna voimakas ja julistava. Kuoro lauloi jumalanpalveluksessa kaksi laulua. Jumalanpalvelus kesti ehtoollisineen kaksi tuntia.

Jumalanpalveluksen jälkeen kuoro aloitti konsertin. Aika oli rajallinen, koska kello 14 oli alkamassa venäjänkielinen jumalanpalvelus. Kuoron laulut olivat pääosin suomeksi, mutta olimme harjoitelleet kolme laulua venäjäksi. Kukaan matkalla olleista suomalaisista ei osannut oikein kunnolla venäjää, mutta Anja Saloheimo oli valmentanut meitä Suomessa venäjän kielen saloihin. Ilmeisesti paikalliset ymmärsivät lauluamme. Tosin suurin osa kuulijoista, joita oli kuutisenkymmentä, osasi myös suomea. Kuoro lauloi hyvin ja ihmiset taputtivat lähes jokaisen laulun jälkeen ja ihastelivat lauluamme. Jotkut iäkkäämmät ihmiset sanoivat, että olivat lapsena kuulleet näitä lauluja omilta isovanhemmiltaan. Kirkon akustiikka tuki hyvin kuorolaulua. Myös kuoron varajohtaja Tarja Raussi esitti konsertissa yksinlauluja. Konsertin jälkeen paikalliset emännät olivat valmistaneet meille mainion ja runsaan lounaan.

Lounaan jälkeen lähdimme käymään Petroskoin uudella kirkolla. Itse rakennus on pääosin valmis, mutta sisustus puuttuu. Kirkko oli vihitty käyttöön viime syksynä, mutta silloin käytössä olleet puupenkit oli poltettu viime talven aikana. Suomesta lähetetyt uudet penkit ovat juuttuneet Venäjän tulliin, koska ne eivät kuulemma ole humanitaarista apua. Vain Herra tietää, milloin uusi kirkko saadaan vakituiseen käyttöön. Lauloimme myös uudessa kirkossa pari laulua ja jälkikaiku oli mahtava! Tosin sisustuksen myötä jälkikaikuaika varmasti lyhenee paljon.

Viimeisen illan käytimme tutustumalla edelleen Petroskoihin ja osa matkalaisista vaelsi Äänisen rannalle kauniin rantakadun varrella olevaan ravintolaan. Saslikit maistuivat monille ja olimme tyytyväisiä matkan kulkuun ja siihen johdatukseen ja varjelukseen, joka oli selvästi ollut matkalla mukana.

Maanantaiaamuna lähdimme Petroskoista n. klo 7.45 ja bussimme suuntasi kohti koti-Suomea. Paluumatka sujui kommelluksitta ja saavuimme Espooseen myöhään illalla. Yksi matkalainen sairastui varsin vakavaan ruokamyrkytykseen jossain matkan aikana, mutta hänetkin saimme turvallisesti Suomeen ja hän parani taudistaan myöhemmin. Muutoin kaikki olivat iloisia ja kiitollisia loppujen lopuksi hyvin sujuneesta matkasta.

Timo Lonka

                                      
                                                        Matkalaisia Petroskoin kirkon pihalla