Kertomusta maailman synnystä (1 Moos 1-11) seuraa Raamatussa välittömästi kertomus Israelin kansan synnystä. Kummassakin toimija on Jumala, joka luotuaan ensin maailman luo nyt Israelin.  Kertomuksen ensimmäinen vaihe on Abrahamin kutsu (1 Moos 12) ja se päättyy useita vuosisatoja myöhemmin, kun Aabrahamin jälkeläiset kokoontuvat Jordanin rannalle valmiina kulkemaan joen yli Kanaanin luvattuun maahan. Sisällöllisesti kertomusta voi lähestyä lupauksen ja täyttymyksen näkökulmasta, joka myös toistuu yksittäisissä kertomuksissa. 

 

Suurimman osan kertomuksessa saa exodus, pako Egyptistä, joka on Vanhan testamentin jumalauskon kulmakivi. Ensimmäinen käsky on muotoiltu suhteessa tähän historialliseen tapahtumaan (2 Moos 20:2-3): ” Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Exodus-tapahtumaan viitataan lukuisissa VT:n teksteissä, ja traditiot ovat osittain hieman erilaisia. Tästäkin johtuen tutkijat ovat keskustelleet siitä, onko tapahtuma ollut historiallinen vai keksitty.

 

Egyptistä paon historiallinen ajankohta on ilmeisesti Ramses II:n aika 1200-luvulla. Ajoitusta tukee tieto, jonka mukaan israelilaiset rakensivat faraon varastokaupungit (2 Moos 1:11) sekä Ramsesin seuraajan Merneftan dokumentti 1200-luvun lopulla, jossa puhutaan Kanaanin maassa olevasta Israelista, joka on tuhottu. Monet yksityiskohdat jäävät hämärän peittoon eikä historian tutkijoilla ole toistaiseksi hyviä dokumentteja, jotka valaisisivat tapahtuman yksityiskohtia.

 

Muisto orjana olemisesta vieraassa maassa tulee vastaan niin monissa VT:n teksteissä (myös psalmit ja profeetat), että sen täytyy kertoa historiallisesta tapahtumasta, vaikka kertomuksia ei tulekaan ymmärtää raportteina tapahtuneesta. Kannattaa muistaa, että exoduksen oletetun ajankohdan (1200-luku eKr) ja VT:n tekstien kokoamisajankohdan (500- ja 400-luvut eKr) väliin mahtuu satoja vuosia. Traditioita on ”keitetty” ja ”vatkattu” uskonnollisiin tarkoituksiin (esim. monet lait perustellaan viittauksella exodukseen, erityisesti 5 Moos; exodus ja sitä seurannut autiomaavaellus nähdään Israelin tottelemattomuuden kuvina; exodus on esikuva tulevasta pelastuksesta jne), mutta ne kaikki palautuvat lopulta ensimmäisen käskyn sananmuotoon. Se tiivistää uskon Jumalaan, joka synnytti Israelin kansan tuomalla sen pois Egyptin orjuudesta.

 

VT:n vanhat runolliset tekstit puhuvat Jumalasta, joka on ilmoittanut itsensä Siinailla ja tulee sieltä ”jumalallisena soturina” kansansa avuksi (2 Moos 15; 5 Moos 33; Tuom 5; Ps 68; Hab 3). Teksteissä Israelin viholliset kuvataan kaaos-voimiksi, jotka Jumala murskaa ja vakiinnuttaa oman kuninkuutensa. Taustalla on tunnettu Lähi-idän luomisteologiaan liittyvä myytti, jossa sankarijumala (Marduk, Baal jne) voittaa kaaosvallat ja luo maailmaan harmonia. Hänelle annetaan kuninkuus ja hänen kunniaksi rakennetaan palatsi (temppeli), jossa ihmiset palvelevat häntä.

 

Egyptin kymmenen (Psalmien 78:42-51 ja 105:28-36 mukaan seitsemän) vitsausta on kiinnostanut tiedemiehiä paljon. Yksi mielenkiintoisimmista yrityksistä selittää vitsaukset on liittää ne Niilin ekosysteemiä kohdanneeseen katastrofiin: 

http://www.publications.steveplatt.net/tenplaguestable.htm

 

Antti Laato, Kalevi Virtanen