Vanhojen ja uusien perinteiden juhla              

Talonpoikaiskulttuurissa juhannus katkaisi työvuoden. Silloin talo siivottiin, sisätilat ja piha koristeltiin kukin ja koivuin. Juhannukseen kuuluivat myös juhlaruuat, saunominen, leikit ja tanssit.

Kesän tärkeimmän ruokajuhlan perinneruoat vaihtelevat alueittain ja perhepiireittäin. Yleensä tarjolla ovat uuden sadon herkut. Juhannuspöytään on koottu rapeita paistettuja muikkuja, silliä, uusia perunoita, varhaiskaalia, piimäkastiketta ja juustokeittoa. Monen pöydässä ovat tänäkin juhannuksena erilaiset grilliruoat, salaatit, uusia perunoita ja silliä unohtamatta. Kakuissa ja jälkiruoissa maistuvat kesän suosikkimaut mansikasta raparperiin. Tee perinteinen mansikkakakku, nosta pöytään marengin maustama Brita kakku tai paista pino pitsireunaisia muurinpohjalettuja. Vai tekisitkö sittenkin helpon marjajäädykkeen tai raikkaan hedelmäsmoothien?

Juhannuskoristeet ovat olleet pääasiassa kukkia ja lehviä. Pihoille on tehty lehtimajoja ja huoneisiin ripoteltuja haavan- ja pihlajanlehtiä. Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin pystytettiin juhannuskoivuja. Koivunoksista myös sidottiin tuoreita vihtoja.

Pohjanmaalla on ollut käytössä juhannuskuusi, joka eroaa joulukuusesta siinä suhteessa, että kuusi karsittiin latvatupsuun asti. Kuusi sai seistä pihalla ainakin kekriin saakka syksyllä.

Juhannussaunassa käytiin jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamassa yötöntä yötä. Juhannussauna saatettiin koristella juhannuskoivuin tai tuorein lehvin.

Juhannuskokko ja sen ympärillä tanssiminen on yksi varhaisimmista juhannusperinteistä. Kokkojen tarkoitus oli sama kuin pääsiäistulienkin: liikkeellä olevien pahojen henkien ja demonien pois pelottaminen. Tulen ympärillä piti myös meluta ja elämöidä henkien karkottamiseksi.

Juhannuskokkojen polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä ja pohjoisissa osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. Aikaisemmin maan länsiosissa poltettiin ennen juhannusta helavalkeita ja pääsiäiskokkoja. Jälkimmäinen perinne elää edelleen Pohjanmaalla. Myös syksyllä mikkelin tai kekrin aikaan poltettiin kokkoja. Kokkojen on joskus selitetty liittyvän auringonpalvontaan, useimmin niiden on katsottu liittyvän satoisuuden sekä karjan ja ihmisten menestyksen tuottamiseen sekä pahan torjuntaan. Kokon ympärille kerääntyi koko kylä parhaissa juhlavaatteissan. Kokon sytyttäminen oli kylän vanhimman miehen tai jonkun arvovieraan kunniatehtävä.