Hyppää sisältöön

Kerhon hartauselämä

HARTAUDESSA AJATUS SAA LUVAN KESKITTYÄ

Hartaus on kerhon jumalanpalveluselämää. Silloin asetutaan tietoisesti Jumalan eteen ja annetaan ajatuksen keskittyä. Tämä vaatii rauhoittumista muista touhuista.

Hartauden voi sijoittaa joko kerhokerran alkuun, loppuun tai keskelle. Esimerkiksi kokkikerhoissa tai sählykerhoissa keskellä kerhoa voi olla luonteva hetki, kun leipomus on uunissa tai harjoitteet vaihtuvat pelaamiseen. Hartauteen siirtyminen vaatii kaikissa tapauksissa kerhoryhmän huomion keskittymisen ja muiden ajatusten ravistelemisen pois. Se voi olla haastavaa.

Keskittyminen ei tarkoita välttämättä hiljaisuutta, mutta hiljaisuus ja tunnelma ovat tärkeitä elementtejä, joilla omaan mieleen voi tehdä tilaa hartaudelle. Oikeanlaisen tunnelman luominen on joskus hartauden tärkein asia: Tunnelma puhuttelee usein sanoja enemmän.

On hyvä muistaa, että hartaus voi olla kerholaiselle vieras tilanne. Käyttäytymisessä saattavat näkyä myös lapsen ympäristöstä heijastuvat negatiiviset asenteet Jumalasta puhumista kohtaan. Kerholainen saattaa luulla, että hartauteen kuuluu suhtautua epäluuloisesti tai epäkunnioittavasti.

Siirtymätavat

Ryhmän rauhoittamista hartauteen auttavat erilaiset tavat ja merkit, jotka toistuvat aina kun aletaan valmistautua hartauteen. Kerhossa voi olla myös jokin merkki, esimerkiksi kilikello, jonka kuullessaan jokaisen on hiljennyttävä kuuntelemaan ohjaajia. Myös peukalon nostaminen pystyyn ilman yhtään sanaa voi olla hyvä merkki. Siihen liittyy myös hoksaamisen ilo. Hiljentymismerkkiä tulee käyttää kuitenkin säästeliäästi, eikä koskaan turhaan. Hiljentymismerkkiä voi käyttää myös päättämään touhut silloin kun siirrytään hartauteen. Hartaudessa kannattaa kuitenkin käyttää myös jotakin erityistä hartauteen siirtymisen merkkiä, esimerkiksi kerhoalttarin nostamista esiin tai asettumista lattialle piiriin istumaan lähelle toinen toisiaan. Jos hartaus tapahtuu eri tilassa kuin kerhon muu toiminta, ryhmälle voi opettaa, että hartaustilan ovi avataan vasta kun ryhmä on hiljentynyt oven ulkopuolella. Hiljentymiseen ja hartauteen liittyvät merkit on hyvä opettaa ryhmälle heti kerhovuoden alussa.

 

TOIMINNALLISUUS HARTAUKSISSA

Hartaudessa ei tarvitse istua hiljaa. Hartaudessa voi olla myös kivaa! Hartauden toiminnallisuus poikkeaa kuitenkin muusta touhuamisesta siinä, että toiminta auttaa sen kokemista, mitä Jumalan edessä oleminen sillä hetkellä tarkoittaa.

Pienet tehtävät hartaudessa osallistavat kerholaisia. He voivat vuorollaan rakentaa alttaria (esim. asettaa oikeanvärisen liinan tai ripustaa kuvan), sytyttää kynttilää (jos se on tilassa luvallista ja mahdollista) tai lukea rukouksen.

Toiminnallisen hartaudesta tekee se, että kerholaiset ovat itse osa hartauden sisältöä: kertovat jotakin kiertävästä esineestä, vastailevat ohjaajan kysymyksiin tai osallistuvat liikkumalla tai tekemällä hartauteen liittyviä asioita. Rukouksiin, siunauksiin ja hartaustekstiin voi liittää liikettä (liikkuva hartaus tai rukous).

KIRKKOVUOSI

Kerhovuotta rytmittää kirkkovuosi, joka alkaa ensimmäisestä adventista ja päättyy tuomiosunnuntaihin. Kirkkovuodesta löytyy teema ja siihen liittyvät Raamatun tekstit jokaiselle viikolle. Kirkkovuoden teksteistä ja teemasta voi saada vinkkejä kerhohartauteen. Kerhonohjaajan käsikirjan hartaudet liittyvät kirkkovuoden kunkin viikon teksteihin.

Kirkkovuoden kaikki juhlat ja Raamatun tekstit jokaiselle viikolle löytyvät esimerkiksi kirkon nettisivuilta www.evl.fi (hae Kirkkovuosi tai kirkkovuosikalenteri).

HARTAUDEN PITÄMINEN

Hartaus kuuluu kerhoon. Se voidaan pitää eri kohdissa kerhoa, mutta on hyvä, että sen paikka on aina sama. Hartauden pitäminen tuntuu kaikista aluksi jännittävältä. Kerhonohjaajat voivat suunnitella hartaudet itse, mutta ainakin aluksi on hyvä tukeutua valmiisiin materiaaleihin, kuten Kerhonohjaajan käsikirjaan.

 

11 VINKKIÄ KERHOHARTAUDEN PITÄMISEEN

  • Erota hartaushetki muusta toiminnasta aina samalla tavalla. Myös lyhyt kerhorukous voi olla aina sama.
  • Pidä hartaus lyhyenä.
  • Ota kerholaiset mukaan hartauden toteuttamiseen.
  • Käytä havaintomateriaalia.
  • Jos mahdollista, pidä hartaus jossakin muussa tilassa.
  • Kun kehityt hartauden pitäjänä, toteuta hartauksia erilaisin tavoin (tarinaa, näytelmää, musiikkia, leikkiä).
  • Hyödynnä hartauksissa omia havaintojasi. Voit puhua asioista, joihin olet kiinnittänyt huomiota. Älä kuitenkaan puhu sellaisista asioista, jotka ovat itsellesi hyvin raskaita.
  • Hyödynnä kirkkovuoden aiheita ja Raamatun tekstejä. Aiheet ja tekstit löytyvät kerhonohjaajan käsikirjasta tai kirkon nettisivuilta (www.evl.fi).
  •  puhu hartaudessa asioista kristillisestä näkökulmasta.
  • Hyvä tarina puhuttelee jo sellaisenaan.
  •  Näytä, että pidät hartautta tärkeänä osana kerhoa.
// ]]>