Rippikoulun ohjaajana on se riemu, että pääsee suoraan herättyään valmiiseen aamiaispöytään. Tosin tässä leirikeskuksessa ruokalaan päästäkseen täytyy kävellä puoli kilometriä alamäkeen ja vastaavasti maha täynnä sama matka ylämäkeen. Riparilaiset olivat valmistelleet etukäteen aamun jumalanpalveluksen. He toimivat liturgeina, saarnasivat, olivat valinneet virret ja valmistelleet tilan seurakuntaa varten. Oli levollista vain olla mukana ja osallistua. Jumalanpalvelus oli myös kestoltaan sopivan napakka ja ydinajatus anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen tärkeydestä oli selkeä. 

Päivän ensimmäinen työskentely keskittyi ystävyyteen ja suhteeseen muihin ihmisiin. Teema oli noussut nuorten toiveista. Moni rippikoululainen miettii, miten voisi saada uusia kavereita ja miten pitää huolta ystävyyssuhteista. Näille korona-ajan teineille uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole helppoa, eikä luottamuksen rakentaminen itsestään selvää. Yhdessä pohdimme, miltä se tuntuu, kun voi jakaa toisen kanssa painavia tai vastaavasti kevyenkuplivia salaisuuksia. Rakensimme aiheesta lattiakuvia, eli pohdinnan lisäksi tekemisen meininkiä ja luovaa prosessia oli ilmassa.

Sitten valmisteltiin seuraavan päivän jumalanpalvelusta. Ja taas syötiin. Seuraavaksi oli vuorossa puolelle ryhmästä melontaopastusta ja toiselle puolikkaalle jousiammuntaa. Samaan aikaan sain vastaanottaa ulkoläksysuorituksia. Vaikka monilla nuorilla on oppimisen haasteita, rippikoulussa opetellaan edelleen perusjuttuja, kuten uskontunnustus ja Isä meidän-rukous ulkoa. Ainakin sillä tasolla se on hyvä osata, että voi yhtyä seurakunnan yhteiseen rukoukseen jumalanpalveluksessa ja toimituksissa myöhemminkin elämässä. Niinpä laiturilla raikui ”Minä uskon Jumalaan.. ” tosi monta kertaa. Moni nuori saa kokemuksen myös siitä, että oppii ulkoa vaikka aluksi luuli, ettei ikinä saa haltuun niin pitkää ritirimpsua. 

Koska rippikoulu on kuin pitkä toimituskeskustelu ennen konfirmaatiota, tänäänkin valmistauduttiin siihen. Eli jokaisessa leiripäivässä on puolen tunnin ajan jotain konfirmaatioon liittyvää. Tänään muisteltiin, ketkä on itse kunkin omat kummit ja miltä tuntuu se kummien tehtävä, että he siunaavat konfirmoitavaa yhdessä riparin ohjaajien kanssa. Nuoret odottavat tärkeää juhlapäivää innolla ja jännityksellä. On hienoa saada perhe, suku ja kaverit rippijuhlimaan yhdessä tärkeää etappia.

Ja taas syötiin. Sade yllätti ja kengät kastui. Onneksi leirivarusteet on valmiiksi melko röntsät. Leiripäivien rasitus alkaa aamu toisen jälkeen näkyä ohjaajien olemuksessa lisäten peikkomaista vaikutelmaa. Myös saumaton yhteistyö ja huumori oli työkaverien kanssa tänäänkin iso ilo.

Illan työskentelyn aikaan selvittelin vielä yhden nuoren kasteeseen liittyviä asioita. Rippikoulun käyviä kastamattomia espoolaisnuoria on paljon ja iso osa heistä liittyy kirkkoon ja kastetaan. Viime vuonna rippikoulun yhteydessä kastettiin 132 riparilaista, joka on huikea määrä.

Iltaohjelmassa oli ohjaajalle varsin tuttuja leikkejä ja lauluja, mutta on hauskaa seurata, miten taas uusi ryhmä innostuu isosten sketseistä ja leikeistä. Myös ne coolit tyypit hyppelevät mukana ja yhteinen ilonpito saa tunnelman kattoon. Iltahartaudessa hiljennyttiin lopuksi yhdessä. Sisaruspiirissä luettiin Herran siunaus. Ja näin tuli iltaan yksi monella tapaa antoisa leiripäivä ainutlaatuisten nuorten seurassa.