Eräs mieleen jäänyt pohdinta on mahdollisuutemme kirkkona auttaa kaikista heikoimpia ekonomisesti, kuinka kauan se on vielä mahdollista?
Norjassa opimme, että heidän diakoniatyönsä ei tee taloudellista avustamista. Silti sikäläisten kollegoiden kädet tuntuivat olevat täynnä työtä erilaisten kohtaamisten, messuissa toimimisen, vaikuttamistyön, ihmisten ohjaamisen mm. kanssa. He olivat yllättyneitä kuullessaan meidän arjestamme, jonka antamista mahdollisuuksista ainakin itse olen ylpeä. Niin monta kertaa olen saanut nähdä helpotuksen apua tarvitsevan ihmisen koko olemuksessa, kun saan konkreettisesti auttaa heidän tukalaa tilannettaan antamalla jonkinlaisen taloudellisen avustuksen. Tai oikeastaan en minä, vaan seurakunta, tai heidän silmissään koko evankelisluterilainen kirkko.
Mutta miten pitkään meillä kirkkona on mahdollisuus tällaiseen avustamistyöhön? Lahjoituksia ja budjettia riittää vielä toistaiseksi. Samalla avustusten tarve on kasvanut huimasti ja taloudellisen avustamisen budjettien tulevaisuus on entistä epävarmempi.
Veimme Porvoon hiippakunnan diakoniatyöntekijöiden, diakonian hiippakuntasihteerin ja piispa Bo-Göran Åstrandin yhdessä allekirjoittaman kirjelmän Sosiaali- ja terveysministeriöön ilmaistaksemme huolemme nykyhallituksen leikkauksista, jotka koskettavat kaikista heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Joihinkin perheisiin osuu useampia tulonvähennyksiä, esim. toimeentulotuen ja asumistuen vähennys. Ahtaalla olevien ja huonosti voivien ihmisten arjesta tulee entistä raskaampaa ja näitä ihmisiä me diakoniatyöntekijät kohtaamme.
Esimerkkinä kirjelmäänkin kirjatuista annetuista avustuksista: kaikkien hiippakuntien taloudellisen avustamisen määrä on noussut tammi-kesäkuun ajanjaksolla viime vuodesta 869 661 €, ollen tänä vuonna yhteensä 4 070 749 €. Jaettujen ruokakassien määrä oli tämän vuoden syyskuun lopussa 102 384 kappaletta. Kiinnostuneena seuraan mikä tulee olemaan tämän vuoden loppusaldo.
”Köyhät teillä on aina luonanne.” Diakonisen kirkon luonteeseen kuuluu heikoimpien auttaminen ja heidän rinnallaan kulkeminen eri tavoin. Tällä hetkellä, tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa meidän tarvitsee jatkaa auttamista myös taloudellisesti. On todella hienoa, että meillä Espoossa on siihen vielä resursseja sekä budjetoinnin, lahjoitusten ja diakonian työntekijämäärien puolesta.
