HYMNARIUM

– Latinalais-suomalainen Hymnikirja tarjoaa hengellisiä aarteita seurakuntien jumalanpalveluselämään ja henkilökohtaiseen uskonharjoitukseen.
Kirjassa on 160 laulua varhaiskirkon ajalta aina reformaation vuosisadalle – valtaosa hymnejä, mutta myös antifoneja, sekvenssejä ja cantioita. 

Runoilijat Samppa Asunta ja Pekka Kivekäs ovat suomentaneet laulut latinankielisestä alkutekstistä.  Hymnit voidaan laulaa gregoriaanisin sävelmin, mutta useimmat myös tutuilla virsisävelmillä. Kirjassa on lisäksi Tuomo Nikkolan luomia uusia hymnisävelmiä. 

Laajassa johdanto-osassa valotetaan hymnien historiaa ja teologiaa, johdatetaan gregoriaanisen laulun saloihin ja avataan Suomen keskiaikaisen kirkon dominikaanista lauluperinnettä. Artikkelien kirjoittajina Osmo Vatanen, Jorma Hannikainen, Anni Maria Laato ja Jouko N. Martikainen.

Kirjassa on 448 suurikokoista sivua (B5). Hinta 35 €. 

Sen julkaisee Väyläkirjat-kustantamo, jonka verkkokaupasta tilaukset: www.vaylakirjat.fi
Väyläkirjoilta myös mm. KIRKKOVUOSI ja sen pyhien tunnuskuvat. 
Teksti Jouko N. Martikainen yhteistyössä Osmo Vatasen kanssa. 
Kuvat: Anniina Mikama.

SyysMatin markkinoiden lauantaina 17.9. klo 16–17 pääsee Espoon tuomiokirkossa kuulemaan ja myös laulamaan hyvin vanhaa kirkkomusiikkia – suomeksi.

Seitsemän vuoden ryhmätöin saatiin aikaan Latinalais-suomalainen Hymnarium, keskiaikaisten latinankielisten hymnien laaja suomennuskokoelma. Sen vanhimmat hymnit ovat 300-luvulta, nuorimmat keski- ja uudenajan taitteesta 1500-luvulta. Hymnien musiikki on gregoriaanista: hymnit on kirjoitettu täsmällisiin runomittoihin, mutta musiikin tahtilajia ei ole määritelty. Teksti siis sovittautuu sävelmän polveiluun.

Hymnejä laulettiin keskiaikana ennen kaikkea luostareiden ja konventtien hetkipalveluissa, joihin kokoonnuttiin monta kertaa vuorokauden aikana. Suomessa on säilynyt Turun dominikaaniveljistön käyttämiä nuottikäsikirjoituksia, joita elvytettiin Hymnariumia toimitettaessa. Vuosisadoiksi mykistyneet sävelmät pääsevät jälleen ääneen.

Hymneistä monine runomittoineen tuli uuden ajan alussa kansankielisen virren ja lopulta sekä maallisen kansanlaulun että varhaisen taiderunouden rytmimalli. Martti Luther, joka tahtoi seurakunnan osallistuvan kirkkomusiikkiin ja siis itsekin kirjoitti virsiä, käytti usein hymnirunouden rytmejä. Esim. Enkeli taivaan -virtensä hän kirjoitti vanhimpaan, ns. ambrosiaaniseen mittaan. Samaa mittaa sovelsi moni myöhempi virsiseppä, mm. J. L. Runeberg kirjoittaessaan Maamme-laulun virsimuunnosta ”Sun kätes, Herra, voimakkaan”.

SyysMatin hymnihetkeä varten on koottu lauluyhtye, jonka tukemina kaikki pääsevät kokemaan hymnien laulamista. Hymneistä ja Hymnariumin toimittamisesta kertovat rovasti, director musices Osmo Vatanen sekä lehtori ja pastori Pekka Kivekäs, toinen suomennosluonnosten laatijoista.

Teksti: Pekka Kivekäs