Urkuyö & Aaria konsertti

• Pétur Sakari, urut

Liput 15–35 €, osta liput: lippu.fiLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Improvisaation juhlaa!

Improvisaatio on vaativa taito, jossa säveltäminen ja esittäminen tapahtuvat samanaikaisesti siinä hetkessä. Improvisaatio on kuitenkin aina ainutkertainen, eikä sitä ole toistettavissa samanlaisena koskaan uudelleen. Improvisointi tyyleille uskollisesti edellyttää syvää ymmärrystä musiikin historiasta, harmoniasta, teoriasta, sävellyksestä ja kulttuureista. Improvisoinnin hallitseminen edellyttää tiukkaa opiskelua ja vahvaa heittäytymistä. Tämä ilta on kokonaisuudessaan omistettu improvisaatiolle.

Improvisaatio klassisessa musiikissa, erityisesti urkujensoitossa, on juurtunut syvälle keskiajan perinteisiin. Tämä taito on ollut osa muusikoiden repertuaaria vuosisatojen ajan, etenkin vanhan musiikin aikakaudella rajanveto sävellysten ja improvisaatioiden välillä oli häilyvä. Barokin aikana Dieterich Buxtehude ja Johann Sebastian Bach saivat mainetta taitavina improvisaattoreina. Basso continuo mahdollisti laajan harmonisoinnin improvisoinnin pohjaksi, rikastaen kirkonmenojen ja konserttiesitysten kokonaisuutta.

Ranskalainen urkukoulu korosti ainutlaatuisia tekniikoita ja luovuutta, vieden improvisaatiotaiteen omalle tasolleen. Nicolas de Grigny lienee yksi tämän perinteen merkittävimmistä esikuvista 1600-luvulla. Virtuoottiset urkurit esittelivät taitojaan värikkäillä rekisteröinneillä ja monimutkaisilla muodoilla, fantastisella harmonia- ja tyylitajulla, saaden inspiraationsa gregoriaanisesta kirkkolaulusta ja tanssirytmien maailmasta. Romantiikan suuret mestarit, César Franck ja Charles-Marie Widor, jatkoivat urkurepertuaarin rikastamista tuoden sinfoniamusiikin urkutaiteeseen. Erityisesti Franck tunnettiin improvisaation mestarina. Franckin oppilas, Charles Tournemire, oli suuri esikuva 1900-luvun sensaatio-maineeseen nousseelle urkuimprovisaatiotraditiolle, jonka perinteen jatkajina ovat olleet sittemmin mm. Pierre Cochereau, Olivier Messiaen, Thierry Escaich ja Olivier Latry.

Romanttisen kauden pianovirtuoosit, kuten Franz Liszt ja Anton Rubinstein, jatkoivat improvisaation kukoistamista lumoten yleisöjä spontaaneilla sävellyksillään konserteissa. Kuitenkin tallennusteknologian kehittyminen johti improvisaatioperinteiden hiipumiseen klassisen musiikin parissa, ranskalainen urkutraditio poislukien. 

-Pétur Sakari