Näkö menee – mitä jää? Tutkimus yli 80-vuotiaiden näkövammautuneiden naisten kokemuksista

11.6.2019 15.55

Tarja_Huttunen2_2019_MAP_750_M.jpg Kuva: Mirja Aukee.

Mihin kaikkeen ikääntyneen elämässä vaikuttaa se, kun silmäsairaus heikentää näön? Diakoniatyöntekijä, psykoterapeutti Tarja Huttunen on juuri ilmestyneessä tutkimuksessaan tarttunut vähän tutkittuun aiheeseen, joka vanhusväestön lisääntyessä tulee entistä tärkeämmäksi.

Tutkimus kertoo niistä ajatuksista, kokemuksista ja tunteista, joita näkövammautuneelle vanhukselle syntyy näön heikentyessä. Aineisto on kerätty tekemällä ryhmä- ja yksilöhaastatteluja.

Näön heikentyminen johtaa vakavimmillaan vanhuksen masentumiseen, syrjäytymiseen ja jopa itsemurhaan. Tilastollisesti itsemurha on poikkeuksellisen yleinen kuolinsyy yli 80-vuotiaiden näkövammaisten naisten ryhmässä. Näkövammaa ei aina huomata, kun näön heikkenemisen ajatellaan kuuluvan vanhuuteen. Tulevaisuudessa asia koskee yhä useampia, kun ikääntyneiden määrä kasvaa. Tiedon lisäämisellä ja tuella voidaan ehkäistä masentumista ja syrjäytymistä.

Huttusen tutkimus osoittaa, että näkövammautuneiden vanhusten tuen tarpeet jäävät liian vähälle huomiolle. Näön heikentyminen johtaa vakavimmillaan vanhuksen masentumiseen ja jopa itsemurhaan. Yhteiskunnan digitalisoituminen aiheutti kaikille tutkimushenkilöille alempiarvoisuuden ja ulkopuolisuuden tunteita.

Tutkimus kertoo myös voimavaroista ja selviytymiskeinoista. Minkälaiset tukea antavat ja kannattelevat tekijät ennaltaehkäisevät masentumista ja syrjäytymistä? Hyvän elämänlaadun kannalta merkittäviksi tekijöiksi nousivat elämää kannattelevien tekijöiden riittävän suuri määrä, erityisesti lähiverkostojen tuki ja näkövammaisille tarkoitetut tuet ja palvelut.
 

Väestön ikääntyminen tulevaisuuden haasteena

Ikääntyneen väestön määrä kasvaa tulevaisuudessa rajusti. Tällä hetkellä maassamme on lähes 150 000 yli 85-vuotiasta. Vuonna 2060 heitä on lähes 400 000. Näkö on yksi voimakkaimmin vanhuksen toimintakykyyn vaikuttava tekijä. Ikääntyneiden yleisimpään silmäsairauteen, kuivaan silmänpohjanrappeumaan, ei edelleenkään ole hoitoa. Vanhusten määrän kasvaessa myös vanhusten näkövammaisuus on yhä tavallisempi ilmiö. Vanhukset itse ja sivullisetkin usein kuittaavat heikon näön vanhuuden oireina, vaikka näkövamma rajoittaisi merkittävällä tavalla elämää. Tähän olisi syytä kiinnittää huomiota, jotta arjesta selviytyminen olisi mahdollista.

Diakoniatyöntekijä, psykoterapeutti Tarja Huttusen tutkimuksen julkaisemistilaisuus pidettiin maanantaina 10.6. Espoossa. Huttunen teki alun perin tutkimuksen opinnäytetyönä Sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulun opinnoissa Helsingin Diakonia Ammattikorkeakoulussa 2018. Julkaisua varten tutkimusta tarkennettu ja täydennetty. Huttunen on koulutukseltaan diakonissa, psykiatrian erikoissairaanhoitaja, psykoterapeutti ja työnohjaaja. Hän on työskennellyt Espoon seurakuntien näkövammaistyössä vuodesta 2003 lähtien. Työnsä kautta hän on hyvin perillä niin vanhusten kuin näkövammaisten arjen kysymyksistä.

Näkövamma menee – mitä jää. Yli 80-vuotiaiden näkövammautuneiden naisten kokemuksia elämää kuormittavista ja kannattelevista tekijöistä. Näkövammarekisterin julkaisuja 1 / 2019.

Tutkimusta on saatavana Espoon seurakuntayhtymästä sekä kirjana, pdf-julkaisuna että näkövammaisten Daisy-levykkeenä.

Lisätietoja tarja.huttunen@evl.fi

« Uutislistaukseen