Etsivää vanhustyötä Olarissa

Projektin päätösseminaari järjestettiin Espoon keskuksessa torstaina 23.1. Seminaarissa puhui Martiskaisen lisäksi suunnittelija Päivi Tiittula Etsivän vanhustyön verkostokeskuksesta, kokemusasiantuntija Seija Peltosalo ja yhteisökoordinaattori Annastiina Ylistalo asukastalo Kylämajasta sekä projektin ohjausryhmän puheenjohtaja Matti Finskas ja kirkkoherra Salla-Maria Viitapohja Olarista.

Kuka jää yksin? on keskeinen kysymys etsivässä vanhustyössä. Diakoniatyöntekijä Minna Martiskainen on työskennellyt viimeiset kolme vuotta Olarin seurakunnan etsivän vanhustyön projektissa, joka sai alkunsa seurakunnan saamasta testamenttilahjoituksesta.

Projektin lähtökohtana oli kehittää uudenlainen työote ja toimintamallit, verkostoituminen ympäristöön sekä vapaaehtoistyön kehittäminen. Tavoitteena on ollut etsiä ja löytää yksinäisyydestä kärsiviä, yksineläviä tai syrjäytyneitä vanhuksia.

Liikkuvaa työtä

Etsivä vanhustyö on liikkuvaa, sitä voidaan tehdä esimerkiksi jalkautumalla asuinalueiden ostoskeskuksiin, toreille, leipäjonoihin tai asukasyhdistysten tiloihin. Toimitaan yhteistyössä viranomaisten, seurakunnan omien työalojen sekä järjestöjen vapaaehtoisten toimijoiden kanssa.

Yksin jäävät vanhukset ovat usein joko fyysisesti huonokuntoisia, mielenterveysongelmaisia tai heiltä puuttuu riittävät sosiaaliset suhteet. Heitä pyrittiin tavoittamaan seurakuntien omien toimintojen ja verkostojen tai yhteistyökumppaneiden kautta tai omaisten ja lähimmäisten välityksellä.

Keinoina yksinäisyyden torjumiseen oli kotikäyntityö, palveluohjaus sekä ohjaaminen seurakunnan omaan toimintaan. Kolmen vuoden aikana kohdattuja vanhuksia oli useita kymmeniä ja kotikäyntejä kertyi parisataa vuodessa.

Minna Martiskaisen työ Olarissa jatkuu virassa painottuen yksin jääneiden vanhusten kohtaamisiin kodeissa ja eri toimijoiden parissa. Tulevaisuuden haasteina on erityisesti omaishoitajien ja leskien tukeminen sekä vapaaehtoistyön kehittäminen.

Teksti ja kuvat: Mirja Aukee