Kappelin hautausmaan historiaa

Espoon seurakunnat ostivat 1950-luvun alussa 12,25 ha suuruisen Lammaksen alueen. Kirkkovaltuusto oli 27.1.1955 § 8 päättänyt antaa hallintokunnalle tehtäväksi laatia yleissuunnitelman hautausmaita y.m. varten. Hallintokunta oli asettanut komitean tähän tarkoitukseen. Laaja mietintö mukaan liitettyine karttoineen oli esillä kirkkovaltuuston kokouksessa 5/1956. Komitean jäsen arkkitehti O. Hansson selosti mietinnön toisen osan, Lammaksen hautausmaan, kappelin, seurakuntakodin ja teiden suunnittelua. Mietintö hyväksyttiin perussuunnitelmaksi hautausmaita varten, joka alistetaan tuomiokapitulin hyväksyttäväksi. Lisäksi kirkkovaltuusto päätti anoa valtioneuvostolta alueiden: Lammas, Lukkarinpuro ja Prestgårdenin pelto vahvistamista hautausmaiksi. Lammaksen länsipuolella olevan alueen sopivuus hautausmaaksi tutkittaisiin. Käyttösuunnitelma laadittaisiin Lammaksen alueelle vasta, kun lännen puoleisten alueiden tutkimustulokset olisivat selvillä.

Hautausmaa-alueen suunnittelusta pyydettiin 3 eri ehdotusta. Ehdotukset pyydettiin arkkitehdeiltä Siren, Hansson ja von Ungern-Sternberg. Ehdotukset jätettiin 30.9.1957. Kirkkovaltuuston pöytäkirja 7/1957 18.11.57 sisältää selostukset ja valokuvat ehdotuksista. Parhaana pidettiin ehdotusta "Styx", jonka oli laatinut arkkitehti Heikki Siren avustajinaan ark Pentti Pajarinen , ark yo Paavo Mykkänen ja sisustustaiteilija Lasse Gestranius. Suunnittelusopimus hyväksyttiin kirkkovaltuustossa 21.4.58 § 6. Puutarha-arkkitehdiksi valittiin Juho Jännes kirkkovaltuustoss 4/9.6.58/ 8 §.  

Piirustukset hyväksyttiin kirkkovaltuustossa 22.2.60 § 3. Rakennustyöt aloitettiin alueen keskeltä, johon sijoitettiin siunauskappeli ja krematorio. Kirkkovaltuustossa käsiteltiin Lammaksen hautausmaan käyttösuunnitelmaa (työselitys) 13.6.60 § 12. Valtuusto ei hyväksynyt kolumbaariota, alueen pohjoisosan lehtevää metsikköä, kappelin edustan juhla-aukeaa eikä yksittäisten hautojen peittämistä singelillä. Portteja ja istutuksia ei toteutettu 1. vaiheessa.

Kirkkovaltuustossa 1/61 20.3.61 13 § hyväksyttiin rakennettavaksi 3 korttelia: haudoille kylvetään ruohoa, sorakäytävät, reunakiviä ei hyväksytä. Käyttösuunnitelma osastoille A, B ja C vahvistettiin 20.2.63. Uusi hautausmaa ja siunauskappeli vihittiin v. 1963. Kappelin hautausmaalla on n. 4000 arkkuhauta- ja n. 2600 uurnapaikkaa. Uuden siunauskappelin käyttö rajoitettiin periaatteessa evankelis-luterilaisen seurakunnan jäseniin. Jehovan todistajat ja mormonit suljettiin käyttöoikeuden ulkopuolelle. Myöhemmin tehtiin päätös, että kirkkovaltuuston puheenjohtaja saa päättää kappelin luovuttamisesta kirkkoon kuulumattomien käyttöön (KV  4.10.71).

KHK:ssa 10/8.4.63/ 10 § hyväksyttiin puutarhurin suunnittelemat uurnahautaosastot A1, B1 ja C 1, jotka sellaisenaan myös toteutettiin. Käyttösuunnitelma on vahvistettu 756/ 13.6.63.

Krematorio otettiin käyttöön 1964 ja oli silloin kolmas Suomessa. Vuoden 1969 loppuun mennessä oli ollut vajaa 300 polttohautausta, kun samaan aikaan vuoden aikana kuolleiden määräkin oli suurempi. 1970-luvun lopulla jo yli kolmannes vainajista polttohaudattiin.

Haudanhaltijoille annettiin hautakirjat vuoden 1968 alusta alkaen ja samalla ote hautausmaiden ohjesäännöstä ja käyttösuunnitelmasta.