Kappelin hautausmaan historiaa
Hautausmaa-alueen suunnittelusta pyydettiin 3 eri ehdotusta. Ehdotukset pyydettiin arkkitehdeiltä Siren, Hansson ja von Ungern-Sternberg. Ehdotukset jätettiin 30.9.1957. Kirkkovaltuuston pöytäkirja 7/1957 18.11.57 sisältää selostukset ja valokuvat ehdotuksista. Parhaana pidettiin ehdotusta "Styx", jonka oli laatinut arkkitehti Heikki Siren avustajinaan ark Pentti Pajarinen , ark yo Paavo Mykkänen ja sisustustaiteilija Lasse Gestranius. Suunnittelusopimus hyväksyttiin kirkkovaltuustossa 21.4.58 § 6. Puutarha-arkkitehdiksi valittiin Juho Jännes kirkkovaltuustoss 4/9.6.58/ 8 §.
Piirustukset hyväksyttiin kirkkovaltuustossa 22.2.60 § 3. Rakennustyöt aloitettiin alueen keskeltä, johon sijoitettiin siunauskappeli ja krematorio. Kirkkovaltuustossa käsiteltiin Lammaksen hautausmaan käyttösuunnitelmaa (työselitys) 13.6.60 § 12. Valtuusto ei hyväksynyt kolumbaariota, alueen pohjoisosan lehtevää metsikköä, kappelin edustan juhla-aukeaa eikä yksittäisten hautojen peittämistä singelillä. Portteja ja istutuksia ei toteutettu 1. vaiheessa.
Kirkkovaltuustossa 1/61 20.3.61 13 § hyväksyttiin rakennettavaksi 3 korttelia: haudoille kylvetään ruohoa, sorakäytävät, reunakiviä ei hyväksytä. Käyttösuunnitelma osastoille A, B ja C vahvistettiin 20.2.63. Uusi hautausmaa ja siunauskappeli vihittiin v. 1963. Kappelin hautausmaalla on n. 4000 arkkuhauta- ja n. 2600 uurnapaikkaa. Uuden siunauskappelin käyttö rajoitettiin periaatteessa evankelis-luterilaisen seurakunnan jäseniin. Jehovan todistajat ja mormonit suljettiin käyttöoikeuden ulkopuolelle. Myöhemmin tehtiin päätös, että kirkkovaltuuston puheenjohtaja saa päättää kappelin luovuttamisesta kirkkoon kuulumattomien käyttöön (KV 4.10.71).
KHK:ssa 10/8.4.63/ 10 § hyväksyttiin puutarhurin suunnittelemat uurnahautaosastot A1, B1 ja C 1, jotka sellaisenaan myös toteutettiin. Käyttösuunnitelma on vahvistettu 756/ 13.6.63.
Krematorio otettiin käyttöön 1964 ja oli silloin kolmas Suomessa. Vuoden 1969 loppuun mennessä oli ollut vajaa 300 polttohautausta, kun samaan aikaan vuoden aikana kuolleiden määräkin oli suurempi. 1970-luvun lopulla jo yli kolmannes vainajista polttohaudattiin.
Haudanhaltijoille annettiin hautakirjat vuoden 1968 alusta alkaen ja samalla ote hautausmaiden ohjesäännöstä ja käyttösuunnitelmasta.