Ylös Jerusalemiin

Monena vuonna 1990-luvulla kirkolla oli pääsiäistapahtuma ”Ylös Jerusalemiin”. Ensimmäinen kerta taisi olla jo 1980-luvun puolella. Siihen aikaan kirkkoherrana oli Tapio Saraneva ja muistaakseni Anna-Maija Raittila oli vähän aiemmin muuttanut pois Tapiolasta. Silloin tämän tapaiset kirkkonäytelmät olivat vielä hyvin harvinaisia Suomessa. Idean ”äiti” pastori Eva Kaila oli nähnyt vastaavan muualla. Hän johti projektia. Tekstin kirjoitti Anna-Maija Raittila. Tapahtumat oli sijoitettu Jerusalemiin noin viikko jälkeen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja näytelmän henkilöt olivat ymmällään olevia silminnäkijöitä. Kielo Louhivaara suunnitteli puvut ja lavastuksen, jotka tehtiin talkootyönä. Esiintyjät olivat tavallisia seurakuntalaisia. Ensimmäisellä kerralla valmistelut aloitettiin jo ennen joulua. 

Esityksiä oli palmusunnuntaista hiljaisen viikon lauantaihin lukuun ottamatta pitkäperjantaita ja kiirastorstai-iltaa. Aamupäivät maanantaista torstaihin oli varattu koululais- ja päiväkotiryhmille. Iltaisin sekä sunnuntaina ja lauantaina myös päivällä oli esityksiä yleisölle noin 3 tuntia yhdellä rupeamalla. Oppaan johdolla kierrettiin enintään 15 hengen ryhmissä eri kohteissa. Kierros kesti noin puoli tuntia ja ryhmiä lähti 20 minuutin välein. Kaksi ryhmää voi siis olla samaan aikaan kierroksella, joten tarvittiin kolme opasta yhdellä esitysrupeamalla. 

Kirkon eteisaulassa portinvartija toivotti tervetulleeksi ja antoi tapahtumaan tulijalle lipun, jolla kontrolloitiin ryhmien kokoa. Tilaisuus oli toki maksuton. Seurakuntasalissa voi odotella kierroksen alkua ja juoda kahvia. Siellä oli basaari ja siellä tanssiryhmä esitti hebrealaisia tansseja. Opas vei ryhmän ensin takkatilan luokse, missä hän kertoi Pietarin ja Johanneksen tehtävästä valmistaa pääsiäisateria. Takka oli muutettu kaivoksi, jonka luota siirryttiin vesiruukkua kantavan miehen perässä Yläsaliin. Pylvässali oli jaettu kahtia: toisessa päässä oli Yläsali ja toisessa päässä Getsemane. Yläsalissa oli matala valkoisella liinalla peitetty pöytä, jolla oli savesta tehdyt leipälautanen ja viinimalja sekä seitsenhaarainen kynttiläjalka. Getsemanessa oli viherkasveja, paljon narsisseja ja siellä kuultiin linnunlaulua. Yläsalissa tavattiin kaksi palvelijaa Maria ja Salome, jotka ihmettelivät Jeesuksen suorittamaa jalkojen pesua ja ehtoollisen asetussanoja. Yläsalista siirryttiin Getsemaneen, jossa opetuslapsi Natanael kertoi mm. Jeesuksen vangitsemisesta. Matkaa jatkettaessa käytävällä kohdattiin Nikodemus, joka kertoi Suuren Neuvoston istunnosta. 

Sitten siirryttiin Pilatuksen pihalle. Eri vuosina nämä loppupään kohtauspaikat oli sijoitettu vähän eri tiloihin. Alkuaikoina Pilatuksen piha taisi olla alakerran suuressa neuvotteluhuoneessa, joskus myöhemmin Esbo svenskan tilassa. Siellä oli katuvainen Pietari hiilivalkealla keskustelemassa Martta nimisen naisen kanssa. Vieressä Pilatuksen palatsin pihalla oli kansaa, joista Ruut niminen silminnäkijä kertoi väkijoukon huudoista ristiinnaulita Jeesus ja Pilatuksen tuomiosta. Matkalla Golgatalle opas kertoi ruoskimisesta ja Simon Kyreneläisestä. 

Seuraavassa kohteessa nähdään sotilaat heittelemässä arpaa ja Sadanpäämies, joka kertoo ristiinnaulitsemisesta ja tunnustaa Jeesuksen Jumalan pojaksi. Alkuvuosina tämä kohde oli sijoitettu alakertaan oikealle aulatilaan, josta noustaan askarteluhuoneisiin. Perillä verstashuoneessa oli Golgata ja Jeesuksen hauta oli huoneessa, jossa kokoontui Äiti Teresa piiri. Joskus myöhemmin, kun Pilatuksen piha oli Esbo svenskan huoneessa, Golgata oli suuressa nuorisotilassa ja hauta sinne vievän käytävän varrella olevassa huoneessa. 

Golgatalla kaikki tavarat oli raivattu piiloon ”esiripun” taakse, johon heijastettiin kuva kolmesta tyhjästä rististä. Ryhmä ohjattiin istumaan tuoleille hiljentymään. Siellä ei puhuttu mitään eikä laulettu, mutta soitettiin pari säkeistöä virren 63 sävelmää. Siirryttäessä tyhjälle haudalle tunnelma muuttui iloiseksi ja myös lavastus valoisaksi. Siellä oli kolme naista Salome, Johanna ja Maria Magdaleena, joka todisti Jeesuksen ylösnousemuksesta. Siellä oli myös ylösnousemus musiikkia. 

Kussakin roolissa oli useampia henkilöitä, ettei yhden tarvinnut olla mukana joka esityskerralla. Seurakunnan työntekijöistä oli mukana myös oppaana toimineen Eva Kailan lisäksi ainakin Leena Ropponen portinvartijana, Antti Rusama Natanaelina, Seppo Salmensaari Pietarina ja Seppo Holm oli jonain vuonna sadanpäämies. Muista esiintyjistä on jäänyyt mieleen mm. Niilo Ihamäki ja Olli Sakki Nikodemuksena, Runo Savisaari sadanpäämiehenä ja monia muitakin. Meitähän oli mukana useita kymmeniä. Itse olin alkuvuosina yläsalin palvelija ja myöhemmin jopa opas. Ensimmäisenä vuonna olin joskus Golgatalla ”esiripun” takana pimeässä tavararöykkiön keskellä käynnistämässä mankan ryhmän tullessa sisälle. Myöhemmin mankka sijoitettiin huomaamattomasti huoneen takaosaan, jolloin opas voi laittaa musiikin päälle ja pois. 

Olihan pääsiäistapahtuma melkoinen voiman ponnistus, varsinkin ensimmäisellä kerralla. Esim. roolipukujen ompelu jaettiin monelle vapaaehtoiselle. Eva ja Kielo olivat hankkineet kankaat, en muista kuka leikkasi, mutta useampi henkilö ompeli. Itselleni osui Pietarin puvun ompelu. Puhtaista risoista sukkahousuista palmikoitiin pantoja, joiden avulla huivit saatiin pysymään päässä. Vapaaehtoiset miehet tekivät lavasteet. Muina vuosina oli sikäli helpompaa, että esitysten päätyttyä puvut ja muut tarvikkeet vietiin ”manalaan”, kirkkosalin alla olevaan varastotilaan odottamaan seuraavaa vuotta. 
Pääsiäistapahtumassa tutustui moniin seurakuntalaisiin. Se oli hauskaa yhdessä tekemistä. Toivottavasti myös katsojat saivat siitä jotakin. 

Muistan kun kerran Rinnekodista oli saapunut kehitysvammaisten ryhmä katsomaan esitystä. Kun joukko oli päässyt sisälle Yläsaliin, ryhmän keskeltä eräs tyttö totesi ”Tapiolan kirkko”. Myöhemmin ajattelin, että taisipa tyttö osua asian ytimeen: kirkon tärkeimpiä tehtäviähän on messu (ehtoollinen) ja diakonia (jalkojen pesu). 

Leena Metso


Pääset takaisin muistelusivulle tästä linkistä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä