Espoon siunauskappelin historiaa


Espoon seurakunnat ostivat 1950-luvun alussa 12,25 hehtaarin suuruisen Lammaksen alueen kirkon lounaispuolelta. Yleissuunnitelma alueen käytöstä ja uuden siunauskappelin rakentamisesta tehtiin vuonna 1954. 18.11.1957 kirkkovaltuusto hyväksyi palkintolautakunnan esityksestä arkkitehdiksi Heikki Sirénin. Polttohautausuunin sijoittamisesta rakennuksen yhteyteen päätettiin 10.3.1958.

Seuraavat vuodet kuluivat suunnitteluun ja suunnitelmien arviointiin sekä kustannuksista tinkimiseen. 4.12.1961 pidetyssä kirkkovaltuuston kokouksessa enimmäishintakatto poistettiin ja arkkitehdin 7. luonnos hyväksyttiin. Kuusi jäseninen rakennustoimikunta hoiti rakennuttamisen. Kellotornin ulkonäöstä ja hinnasta ei päästy yksimielisyyteen, jonka vuoksi se toteutettiin vasta 1990-luvun alussa.

Rakennusurakkaa kilpailutettiin useita kertoja, kun etsittiin mahdollisimman edullista tarjousta pienistä rakennusliikkeistä. Rakennusurakoitsijaksi valittiin Rakennuspartio. Urakkasumma oli 35,31 milj. markkaa ja sopimus tehtiin 7.7.1962. Työ vastaanotettiin 16.7.1963. Piispa Martti Simojoki vihki uuden hautausmaan ja siunauskappelin.

Krematorio otettiin käyttöön 17.2.1964. Tuolloin polttohautausten määrä oli vielä pieni. Se on kolmas Suomeen valmistunut krematorio.

Valmistumisensa jälkeen Espoon siunauskappelissa on tehty useita korjauksia, joista tässä huomattavimpia:

Ensimmäisessä isommassa muutostyössä rakennuksen sisätiloja muutettiin 1974. Putkitöiden takuuaikana havaittiin 9.12.1975 mittava vesivahinko, joka korjattiin. Seuraavassa isommassa muutostyössä syöttövesijohto ja paineviemäri uusittiin, lisäksi rakennus liitettiin kaukolämpöön 1987.

Vuosina 199091 rakennettiin kellotorni ja krematorioon tuli toinenkin polttouuni. Kappelin seiniin tuli kynttilälampetit ja tilaan tuotiin myös viherkasveja. Ulko- ja pintarakenteet saneerattiin. Lisäsiipeen rakennettiin henkilökunnan sosiaalitiloja, ajoneuvojen huoltotilaa sekä varastoja yhteensä 334 m2. Kunnostuksen yhteydessä Gardbergin suunnittelema ruostumattomasta teräksestä valmistettu risti hankittiin kappelin takatilaan. Kylmäsäilytystiloja korjattiin vuosina 1995 ja 2003. Alkuperäinen krematoriouuni purettiin vuonna 2006 ja samalla vuonna 1990 hankittua uunia peruskorjattiin. Puretun uunin tilalle rakennettiin uusi uuni. Erilliset varastohallit rakennettiin vuonna 2009.

Peruskorjaus- ja laajennushankkeessa 201415 rakennuksen teknisiä ja toiminnallisia ominaisuuksia korjattiin sekä lisättiin henkilöstön sosiaali- ja toimistotiloja, varasto- ja huoltohallitilaa sekä siunauskappelin kylmäsäilytystiloja. Lisäksi rakennettiin lämmön talteenottojärjestelmä ja savukaasujen puhdistusjärjestelmä. Sekä arkku- että pakastinpaikkojen määrää lisättiin. Ennen peruskorjaushanketta rakennuksessa oli yhteensä 1164 brm² ja peruskorjauksen jälkeen n. 1741 brm².

Perusparannus- ja laajennussuunnitelmassa konsulttiyrityksenä oli Pöyry. Arkkitehtisuunnittelusta vastasivat Siren Arkkitehdit Oy:n Jukka Siren ja Marja-Riitta Elomaa ja muusta toteutussuunnittelusta Pöyry alihankkijanaan sähkösuunnittelussa insinööritoimisto Stacon Oy. Rakennuttamista ja työmaavalvontaa hoiti Wise Group Finland Oy.

Kappeliin mahtuu n. 80 vierasta kerralla, kun urkuparvikin otetaan käyttöön.