Urkuyö & Aaria konsertti

Kantaesitys: Jyrki Linjaman teos De Profundis sopraanolle ja uruille

• Ursula Langmayr, sopraano
• Jan Lehtola, urut

Liput 15–35 €, osta liput: lippu.fiLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Urkuyö ja Aaria -festivaali on tuottanut vuosittain perinteisesti suomalaisen kantaesityksen. Vuonna 2024 kantaesityksen saa Jyrki Linjaman säveltämä teos De Profundis sopraanolle ja uruille. Teos on sävelletty itävaltalaiselle sopraano Ursula Langmayrille. Urkurina toimii monipuolinen urkutaiteilija Jan Lehtola.

Festivaali haluaa tällä konsertilla muistaa Oskar Merikantoa, jonka kuolemasta tulee kuluneeksi tänä vuonna 100 vuotta.

Jyrki Linjama kertoo sävellystyöstään näin: 

“Säveltäjän työ on lähtökohtaisesti vuorovaikutusta ja jakamista, toimimista osana yhteisöjä, joissa on pitkään harjoitettu laulamista ja soittamista, rakennettu kirkkoja ja soittimia, kirjoitettu ja luettu tekstejä, vietetty monenlaista juhlaa, ei vähiten yhteisen messun puitteissa.

 Sillä De profundis III on vahvasti juhlamusiikkia, mutta surujuhlan merkeissä. Psalmin 130 latinankielinen teksti ja musiikin materiaali on otettu teokseeni katolisesta Gradualesta, sen hautajaisosiosta. Näin vakavana aikana on etuoikeus voida työkseen säveltää vakavaa musiikkia: tunnustella mahdollisimman kirkkaasti ja lahjomattomasti pimeyttä ja samalla kaivata valoon. Musiikin taitteissa vuorottelevat keskenään vastakohtaiset piirteet: toisaalta ankaruus ja julmuus, toisaalta hellyys ja herkkyys.

Säveltäjän työ on vastakulttuuria. Sekä laulamisessa että soittamisessa keskeistä on kosketus: tarkkuus ja rikkaus siinä, miten ilmavirta saa laulajan ruumiin resonoimaan, miten soittaja koskettaa instrumenttiaan ja samalla instrumentti soittajaa. Samalla musiikki harjaannuttaa koskemattomuuden kunnioittamiseen ja rajojen tajuun: näissä suhteissa musiikki on myös syväekologista, vastavoima silmittömälle kaikkeen kajoamiselle ja maaniselle ahneudelle.

Minulle tärkeitä yhteisöjä ovat kirkko ja taidemusiikin ammattilaiset. Näiden välinen kosketuspinta on historian pitkässä juoksussa kaventunut: onkin aina motivoivaa, kun voi tässäkin suhteessa kulkea vastavirtaan ja palata länsimaisen musiikin juurille. Vuosikymmenten mittaan sen vastavirran voima onkin usein tuntunut hämmentävän vahvalta, sekä rohkeiden festivaalinjärjestäjien että innostuneiden muusikoiden työssä. Viimeksi mainituista urkuri Jan Lehtola on hieno esimerkki, ja olen iloinen, että hänet saatiin kantaesityksen soittajaksi.”