Tapiolan kirkko ilmasta, 2009.

 

Tervehdyksiä ja muistoja Tapiolan kirkosta

 

Tapiolan kirkon peruskorjaus valmistuu jouluksi 2021. Ensimmäistä ehtoollisjumalanpalvelusta päästään viettämään kirkossa su 19.12.2021. Kirkon juhlaviikkoja vietetään 17.–30.1.2022. Sunnuntaina 30.1. vietetään Juhlamessu klo 10, Kiitosjuhla klo 13 ja kuullaan Juhlakonsertti klo 18.

Tälle sivulle kootaan Tapiolan kirkon muistelulomakkeen kauttaLinkki avautuu uudessa välilehdessä välitettyjä tervehdyksiä ja muistoja juhlistaaksemme Tapiolan kirkkoa ja sinne paluuta.

 

"Olen Saara Liisa Keto o.s. Nissinen ja muutin Tapiolaan 1956. Kun kirkko valmistui olin jo nuori. Olin lapsia ohjaamassa kerhossa. Olin srk- nuori ja kuuntelimme levyjä kirkon kerhotiloissa. Otin jopa mukaani yhden singlen! Olen sen tunnustanut silloin ja asia sovittu. Tietenkin pääsin leirille Hvittorpiin. Leen Ropponen ohjasi meitä uskon tiellä. Syyskuu 1967 oli konfirmaatio. Olimme porukoilla paljon viettämässä aikaa kirkolla sen sisällä ja pihalla. Sen ympäristö on myös niin tilava ja kaunis. Aikuistuin ja muutin pois Helsinkiin. Kun kävin pitkästä aikaa ennen remonttia siellä, istuin kirkkosalissa hiljaa. Kyynelet valuivat silmistä! Niin rakas on Tapiolan kirkko. Onnea uuteen."
Saara Liisa (Nissinen)

***

"Kun odotin esikoistani keväällä 2019, ilmoitin vielä syntymättömän lapseni ja itseni sylivauvaryhmään. Miten ihana ja tärkeä tuosta ryhmästä tulikaan! Viikon kohokohta oli tulla vaativan refluksivauvan hoidon keskeltä kuin keitaaseen kirkolle. Saimme tulla pieneen, pysyvään ryhmään laulamaan, tanssimaan, jakamaan arkea ja kaikkea uutta ja ihmeellistä! Kristiinan [Larjava] oivaltava ja taid[]okas ohjaus ja musiikki olivat elämyksiä sekä minulle että lapselle. Ryhmän äideistä tuli tärkeä vertaistukiporukka joka edelleen viestittelee porukalla ja jakaa arkea ja välillä olemme nähneet mm.puistotreffeillä. Kirkosta tuli minulle rakas paikka vaikka sen arkkitehtuuri ei lainkaan viehätä!"

***

”11.9.2001 olin Tapiolan Sokoksen alakerrassa ostoksilla, kun minulle tuli todella epämiellyttävä olo, samalla soi puhelin ja pikkusiskoni kysyi, olenko TV:n ääressä. Hän kertoi, mitä hän juuri näki tapahtuvan Yhdysvalloissa. Samalla hetkellä tunsin jalkojen pettävän altani ja lyyhistyin hetkeksi lattialle. Epätoivo ja suru valtasivat mieleni. Kun nousin ylös, ensimmäinen ajatukseni oli rukous ja seuraava kävely Tapiolan kirkolle. Kirkossa sytytin uhreille kynttilöitä, rukoilin ja surin. Sen hetken tunnelma on painunut sieluuni samalla lohdullisena ja äärimmäisen surullisena. Maailma oli muuttunut yhdessä hetkessä turvallisesta arvaamattomaksi.”
SariN

***