Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Tapiolan kirkko ilmasta, 2009.
Tapiolan kirkon peruskorjaus valmistui keväällä 2022. Sen kunniaksi halusimme koota kirkon tarinan ja keräsimme teiltä muistoja Tapiolan kirkosta.
Muistot löytyvät tältä sivulta.
***
"Olen Saara Liisa Keto o.s. Nissinen ja muutin Tapiolaan 1956. Kun kirkko valmistui olin jo nuori. Olin lapsia ohjaamassa kerhossa. Olin srk- nuori ja kuuntelimme levyjä kirkon kerhotiloissa. Otin jopa mukaani yhden singlen! Olen sen tunnustanut silloin ja asia sovittu. Tietenkin pääsin leirille Hvittorpiin. Leena Ropponen ohjasi meitä uskon tiellä. Syyskuu 1967 oli konfirmaatio. Olimme porukoilla paljon viettämässä aikaa kirkolla sen sisällä ja pihalla. Sen ympäristö on myös niin tilava ja kaunis. Aikuistuin ja muutin pois Helsinkiin. Kun kävin pitkästä aikaa ennen remonttia siellä, istuin kirkkosalissa hiljaa. Kyynelet valuivat silmistä! Niin rakas on Tapiolan kirkko. Onnea uuteen."
Saara Liisa (Nissinen)
***
"Kun odotin esikoistani keväällä 2019, ilmoitin vielä syntymättömän lapseni ja itseni sylivauvaryhmään. Miten ihana ja tärkeä tuosta ryhmästä tulikaan! Viikon kohokohta oli tulla vaativan refluksivauvan hoidon keskeltä kuin keitaaseen kirkolle. Saimme tulla pieneen, pysyvään ryhmään laulamaan, tanssimaan, jakamaan arkea ja kaikkea uutta ja ihmeellistä! Kristiinan [Larjava] oivaltava ja taidokas ohjaus ja musiikki olivat elämyksiä sekä minulle että lapselle. Ryhmän äideistä tuli tärkeä vertaistukiporukka joka edelleen viestittelee porukalla ja jakaa arkea ja välillä olemme nähneet mm.puistotreffeillä. Kirkosta tuli minulle rakas paikka vaikka sen arkkitehtuuri ei lainkaan viehätä!"
***
”11.9.2001 olin Tapiolan Sokoksen alakerrassa ostoksilla, kun minulle tuli todella epämiellyttävä olo, samalla soi puhelin ja pikkusiskoni kysyi, olenko TV:n ääressä. Hän kertoi, mitä hän juuri näki tapahtuvan Yhdysvalloissa. Samalla hetkellä tunsin jalkojen pettävän altani ja lyyhistyin hetkeksi lattialle. Epätoivo ja suru valtasivat mieleni. Kun nousin ylös, ensimmäinen ajatukseni oli rukous ja seuraava kävely Tapiolan kirkolle. Kirkossa sytytin uhreille kynttilöitä, rukoilin ja surin. Sen hetken tunnelma on painunut sieluuni samalla lohdullisena ja äärimmäisen surullisena. Maailma oli muuttunut yhdessä hetkessä turvallisesta arvaamattomaksi.”
SariN
***
"Noin kymmenen vuotta sitten sisareni tuli miehensä kanssa Raumalta vierailulle kotiimme Tapiolaan Uudenvuoden aattona. Veimme heidät kirkkoon tuona iltana. Sieltä tullessamme kysyin lankomieheltäni Sepolta, merikapteenilta: ” No, mitä tykkäsit Tapiolan kirkosta?” Hän vastasi: ”Alttariseinässä oli 1315 tiiltä.” Tuota hänen ilmoittamansa lukumäärää en itse tarkasti muista, mutta jotain tuollaista se oli. Matemaattisesti lahjakkaana miehenä hän varmaan sanoi minulle sen oikean luvun."
Olli-Pekka Lassila
***
"Tapiolan kirkkosali on minulle paikka, jossa tunnen Pyhän läsnäolon ja
ison kuutiomaisen tilan valtavan voiman. Kuulun kirkon arkkitehtuurin
vankkumattomiin ihailijoihin, nautin suuresti sen eleettömyydestä.
Korkealle kohoava etuseinä puhuttelee: "rajan taakse" en näe, en
ollenkaan, elän vasta tätä maallista elämääni. Näkyvyyden peittävä seinä
muistuttaa toisesta, salatusta todellisuudesta. Johonkin aikaan päivästä
takaseinän ikkunat luovat tavattoman kauniita valoruutuja etuseinään.
Karunkauniissa kirkossamme on myös lämpöä: ystäviä ja hienoa henkilökuntaa.
En unohda kertaa, jolloin ensimmäisen kerran koin Tapiolan kuoron
joulukonsertin kirkossa kynttilöiden loisteessa. Paljon upeaa musiikkia
olen muutenkin kuullut kirkossamme.
Sellainen on kotikirkkoni."
Kristiina Alaja, Tapiola
***
Olimme äitini kanssa pohtineet rippikoulun suoritustapaa. Olin itse sitä mieltä, että ehkä ikävä homma olisi parempi hoitaa pois tieltä talven aikana. Lue koko muisto tästä linkistä. Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Robert Ramberg
***
Aivan ihania ja lämpimiä muistoja kolmen lapsemme pikkulapsiajalta. Ihania ohjaajia kerhossa ja muskarissa. Paljon erilaisia tapahtumia matalalla kynnyksellä. Esimerkiksi pääsiäisaskarteluja sekä edullinen lounasruokailu. Vielä koululaisenakin lapset käyvät kirkon harrastekerhoissa. Ulkoisesti Tapiolan kirkko ei valitettavasti omaa silmääni kovasti miellytä, koska olen aiemmin elänyt suurien puukirkkojen läheisyydessä. Mutta jollain merkittävällä tavalla, kirkko on kuitenkin alkanut nykyisin näyttäytyä minulle sympaattisempana rakennuksena. Johtuu varmaan lämpimästä tunnelmasta ja ihanista muistoista (kuten lapsemme ristiäiset). Mielestäni on hienoa, että kirkko on keskellä ihmisiä, aivan Ainoan vieressä ja helposti lähestyttävissä. Aina on saanut kokea olevansa tervetullut kirkolle juuri sellaisena kun on. Vaikka väsyneenä ja homssuisena tunika-äitinä :) Kiitos!
Tyytyväinen seurakuntalainen
***
Länsiväylän artikkelin innoittamana tartuin kynään ja muistelen menneitä.
Tulin v.1964 Mikkelistä pk-seudulle. Silloin jumalanpalvelukset pidettiin koulun luokassa. Jonkinlainen side entiseen oli, kun pappina oli entisen uskonnonopettajani poika Jussi Talasniemi. Tapiolassa johti Itärannasta ihana ruusupensaiden reunustama polku keskustaan. Eipä enää ole kuin muisto vain.
Vuosina 1964-65 olin töissä Polar-rakennusoy:ssä, joka oli pääurakoitsija kirkon rakennustyömaalla. Eräänä päivänä toimistoon tuli mies kysymään töitä. Ohjasin hänet vastaavan rakennusmestarin puheille. Myöhemmin kuulin, että hän oli saanut töitä. Siitä tietenkin olin iloinen. Kaikki nämä kuluneet vuodet olen ollut onnellinen ajatuksesta, että minäkin olin ”kirkonrakentaja” omalta osaltani. Olin vuosien varrella muistanut itkeneeni katkerasti kirkon penkissä, kun oli elämässä vaikeaa, etsin lohtua. Kerran muistan, kun pappi saarnassaan kysyi, miksi tulit tänne kirkkoon.
Jo monta vuosikymmentä olen kuulunut Olarin seurakuntaan. Koronan takia on messut tullut katsottua vain iPadilta. Niin teen myös tulevan Tapiolan kirkonkin suhteen.
Oi, jos vuosi alkanut oisi Luojan siunaama!
Pirkko Hokkanen
Olari
***
Tapiolan kirkko on kotikirkkoni. Kävin siellä rippikoulun ja toimin myös isosena. Nuorena vietin paljon aikaa srk:n olotilassa, joka tunnettiin nimellä Räkälä. Siellä tutustuin nuorisopastoriin Jaakko Juntuseen, joka oli myös rippipappini ja hänestä tuli meille tärkeä ihminen. Myöhemmin olen pitänyt tyttökerhoja ja vuoden myös päiväkerhoa, joka muodostui niin merkitykselliseksi, että se vaikutti myös uravalintaani. Minusta tuli lastentarhanopettaja. Olin päiväkotimme srk:n yhteyshenkilö ja toimin toistakymmentä vuotta srk:n lapsi- ja perhetyön johtokunnassa. En ole niinkään jumalanpalveluksissa kävijä, mutta seuraan mielelläni mitä kirkossa tapahtuu ja mitä siellä milloinkin on meneillään. Minusta on ollut mukavaa, että kirkkoon on ollut lyhyt ja helppo matka ja sinne on saanut tuntea olleensa aina tervetullut. Vaikka nykyisin asun Kauniaisissa ja vielä lähempänä kirkkoa, kun Tapiolassa asuessani, koen Tapiolan kirkon tutummaksi ja käyn siellä mielummin, kun nykyisessä seurakunnassani.
***
Tapiolan kirkko kuuluu elämäni onnelliseen aikaan. Kävelymatkat jouluaamun hämärän ensilumessa, koulujen juhlahetket ilonkajahduksineen, lasteni kerhot riehakkaine juoksuaskelineen, edesmenneen poikani loistava rippikoulu ja siitä seurannut isoskoulutus, josta hän niin piti. Ne rauhalliset hetket, kun vain olin ja kuuntelin, hengitin ympäristöä, joka teki minut onnelliseksi. Elämän keskellä oleva ulkopuolelta juro, mutta sisäpuolelta leikkisä rakennus, joka kutsuu löytämään sisäänsä kätkeytyvät kauniit sisäpihat.
LJT
***
Muistoni liittyy Tapiolan kirkon valmistumisaikoihin. Seurakunnan tiloissa toimi Tapiolan nuorisoteatteriohjaajana Aili Montonen-Rinne. Kirkkoherra Samuel Lehtonen - myöhemmin Helsingin piispa - oli Englannissa opiskellessaan tutustununut opiskelijoiden kirkkonäytelmiin. Hän pyysi Tapiolan uuteen kirkkoon näytelmän Tapiolan nuorisoteatterilta. Silloinen seurakunnan virallinen apulainen Jussi Talasniemi oli innostuneesti mukana esitysten järjestämisessä. Tapio Markkanen kirjoitti 1966 näytelmän ”Kivet”, kertomuksen pienen vuoristokylän ahdistuksesta ja vapautumisesta. Kantaesitys oli 13.2.1966 Tapiolan kirkossa, mutta se esitettiin myös Hyvinkään ja Alppilan kirkoissa. Lopulta Kivet esitettiin TV-1:ssä Tapiolan kirkosta taltioituna ja nuorisoteatterin esittämänä. Myöhemmin vuonna1968 esitettiin vielä näytelmä ”Alttaritaulu”, jossa ulkoisena kertomuksena oli kysymys, millainen alttaritaulu kirkkoon pitäisi tehdä. Kirkkonäytelmien esitykset herättivät monenlaista keskustelua, oliko sitouduttava vakaasti uskoon ja tunnustukseen.
***
Monena vuonna 1990-luvulla kirkolla oli pääsiäistapahtuma ”Ylös Jerusalemiin”. Ensimmäinen kerta taisi olla jo 1980-luvun puolella. Siihen aikaan kirkkoherrana oli Tapio Saraneva ja muistaakseni Anna-Maija Raittila oli vähän aiemmin muuttanut pois Tapiolasta. Lue koko muisto tästä linkistä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Leena Metso
***
Tapiolan kirkkosali on avara ja karu ja sellaisena sen mielestäni täytyy pysyä. Olen joskus ajatellut, että Tapiolan kirkko muistuttaa Jeesuksen kasteesta. Sen sanotaan tapahtuneen Jordanilla lähellä Kuollutta merta. Siellä maisema on todella karu ja avara. Lisäksi Tapiolan kirkossa kasteesta muistuttaa kastemaljassa virtaava vesi. Ulkoapäin Tapiolan kirkko on kaunis silloin, kun se pimeällä on valaistu luonnollisilla vaaleilla valoilla. Sisällekin ihmisten lisäksi koristeiksi riittävät elävät kukat ja kynttilät sekä mahdollisesti jotain pyhän teemaan sopivaa hillittyä vaaleaa valaistusta.
LM
***
Tein lupauksen aikoinaan, että jossain vaiheessa teen kirkkotekstiilin Kristuksen kunniaksi ja kiitokseksi, koska sain mahdollisuuden vaihtaa alaa. Olin useiden vuosien aikana innokkaasti harrastanut erilaisten käsitöiden tekemistä opettajan työni ja sitä edeltävien opintojen aikana. Lue koko muisto tästä linkistä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Erja Tanskanen
Artesaani, filosofian lisensiaatti
***
Tapiolassa asuneena lapsuus, nuoruus, aikuisikä alkaen v1958 Tapiolan kirkko maamerkki. Muistoihin liittyy Konfirmaationi v1973, pappina Leo Glad. v1983 Avioliittoon vihkiminen. v1983 esikoiseni ristiäiset, pappina Leo Glad. Isän siunaustilaisuus v2009; lepää Uurnalehdossa. Korona vuosi 2020 oli henkisesti rankkaa, äitini omaishoitajana, Alzheimer taudin pahentuessa, sain voimaa Tapiolan kirkossa järjestetyllä Hengellinen Jooga tunnilla jota veti Ulla-Maija Kyrölä.
Kristiina Sundström
***
Olemme pienen lapsenlapseni kanssa päiväkävelyllä. Kuljemme Raittia ja pysähdymme kirkon kohdalla. Ihailemme suuria kirkonkelloja. Poikkeamme sisälle kirkkoon. Siellä vallitsee ihmeellinen rauha ja hiljaisuus. Sein pieni lapsikin aistii. Ainut ääni, jonka kuulemme, on kastemaljan luona virtaavan veden solina.
Kuluu vähän aikaa. Kuljemme taas kirkon ohi. #Miksi kirkkon rikki?” kysyy lapsi. On alkanut kirkon remontti. Se tuo kirkon ympärille aivan toisenlaista elämää. Pienet ja suuret koneet mylläävät koko pihapiirin. Siellä on hauska setä, joka vilkuttaa ja ottapa lapsen kerran kaivin koneen sisälle istumaan.
Odottelemme kuitenkin taas pääsyä kirkkoon, nauttimaan rauhasta.
Leena Lassila
***
Seisahdan kirkon takaosaan muistokynttelikön luo. Otan kaksi kynttilää. Muistettavia on paljon vuosikymmenten ajalta. Asettelen ne tiukasti kynttilän jalkaan. Se on samanlainen kuin lapsuuden joulukuusessa, metallia, jota voi taivuttaa kiinni ja auki. Lue koko muisto tästä linkistäLinkki avautuu uudessa välilehdessä.
Aino-Kaarina Mäkisalo
***
Lapsemme oli 6v. ja osallistui Tapiolan kirkolla jumalanpalvelukseen ja pyhäkouluun sekä oli seurakunnan iltapäiväkerhossa. Erään kerran kun meillä kotona oli juhlat ja meidän naapurin tyttö oli menossa rippikouluun, hän julisti, ettei halua tulla konfirmoiduksi niin rumassa kirkossa kuin Tapiolan kirkko! Meidän 6-vuotias oli rakennellut legojaan ja kuunnellut keskustelua ja sitten osallistui siihen:” Mun mielestä Tapiolan kirkko on ihan kiva, se on tehty kuin legopalikoista!”
***
Tapiolan kirkko näyttää ulkoa kolkolta, mutta sisätiloista olen oppinut pitämään. Kirkko on kaunis ja kotoisa. Lasten kanssa siellä on tullut vietettyä paljon aikaa. Vauvamuskari, muskari ja perhekerho rytmittivät pitkään viikkojamme. Tähän päälle vielä lasten kuoro ja esiintymiset messuissa. Monta ihanaa muistoa! Moni lasten päiväkoti- tai koulukaveri on tuttu jo seurakunnan vauvakerhoista. Kirkon korkeus puhuttelee minua. Tapiolan kirkossa on tilaa olla. Se on kotikirkkoni!
***
Ensimmäiset muistikuvat Tapiolan kirkosta vuosia sitten liittyvät joulukonserttiin. Tapiolan kuoron lapset taivaansinisissä asuissaan ja enkelimäisen heleillä äänillään loivat tunnelman ja visuaalisen kokemuksen , joka on jäänyt syvälle mieleen ja piirtynyt verkkokalvolle Aarno Ruusuvuoren karussa ja silloin jopa kolkolta tuntuneessa kirkkosalissa.
Nyt kun saan olla laulamassa Tapiolan seurakunnan kamarikuorossa, ja kun Tapiolan kirkosta on tullut kotikirkkoni, olen kokenut, että Ruusuvuoren arkkitehtuuri riisuu ihmisen mielestä kaiken ulkoisen ja turhan ja siten johdattaa keskittymään oleelliseen.
”Kirkko keskellä kylää”, sitä Tapiolan kirkko Aarne Ervin tekemässä suunnitelmassa todella on. Tapionraitti vie kirkolle, kauppaan, kotiin ja kulttuuriin. Kirkko ei näy kauas, on jopa vähän piilossa, mutta se onkin aina lähellä ihmisten arjen ja ajatusten kulkua.
Marketta Kokkonen
***
Vuonna 1958 Tapiolaan perheineen muuttanut, aktiivisesti seurakunnan toiminnassa ollut rouva kertoo:
”Tapiolan kirkko vihittiin ensimmäisenä adventtisunnuntaina vuonna 1965. Olisin todella mielelläni halunnut olla mukana juhlajumalanpalveluksessa, mutta harmikseni sairastuin enkä päässyt kirkkoon. Tyttäreni lähti mieheni kanssa kirkolle. Tapiolan kirkon vihkiäiset televisioitiin. Niin tärkeää minulle oli olla mukana tilaisuudessa, että meille kotiin vuokrattiin televisio sitä varten, ja niin sain seurata kirkon vihkiäisiä.
Kaipaan Tapiolan kirkkoon, kun minun on tällä hetkellä hankalaa päästä sinne terveyteni takia.
Olen saanut nauttia kymmeniä vuosia elämästä Tapiolan seurakunnan mukana, ja olen siitä kiitollinen.
Olen saanut paljon hyviä ystäviä seurakunnassa. Yhteinen rukous kantaa meitä, ja se tuntuu iän myötä kaikkein tärkeimmältä.
Aluksi vierastin Tapiolan kirkkoa, koska se oli erilainen. Ajattelin, voiko siihen tottua lainkaan, mutta ensimmäisestä kerrasta lähtien kiinnyin siihen.
Erilaiset kerhot ja ystävät seurakunnassa tulivat todella läheisiksi, ja meillä oli tunne, että yhteisessä kirkossa oltiin.
Tapiolan kirkkoa ajatellessani minulle tulee lämmin ja kotoisa olo. Yhä enemmän tunnen näin sen jälkeen, kun mieheni on haudattu Tapiolan kirkon uurnalehtoon. Uurnalehto merkitsee minulle nykyisin melkein yhtä paljon kuin kirkko. On hieno mahdollisuus, että uurnalehto on lähellä!
Uurnalehdossa on hyvä olla. Siellä kävellessäni tulee aina vastaan uusia tuttuja nimiä haudoilla.”
***
Vuodesta 1966 olen ollut perheeni kanssa seurakunnan jäsen. Asuimme aluksi aivan lähellä kirkkoa, joka oli ollut käytössä vasta reilut puoli vuotta. Paljon on muistoja, ajatuksia ja tuntemuksia Tapiolan kirkosta. Aluksi kävin kirkossa vanhan äitini ja mieheni kanssa, sitten mieheni kanssa ja nyt käyn yksin – molemmat ovat siunatut kirkon alttarilla viimeiselle matkalleen. Messuun meneminen herättää hyviä tunteita, aamulla valmistaudutaan huolella lähtemään ja ajoissa istun omalla paikallani kastemaljan viereisellä penkillä, kolmannessa rivissä, ennen remonttia neljännellä. Tuntuu turvalliselta istua Jumalan huoneessa Sanan kuulossa ja toisten kanssa yhdessä, tuttujen ja tuntemattomienkin, on siunattu olo, hyvä ja lämmin .Jo kirkon näkeminen ulkopuolelta merkitsee jatkuvuutta ja tietoa, että sinne voi mennä melkein milloin tahansa,aina on vastassa ystävällinen henkilökunta ja vanhat tutut, jos on jokin tilaisuus kirkolla-kaikki tämä merkitsee, rakkautta ja huolenpitoa. Erityisen merkityksellinen paikka kirkossa on alttari, sen ääressä nautitaan Kristuksen ruumis ja veri, jotka ovat minunkin puolesta annettu ja vuodatettu. Kastemaljan läheisyys muistuttaa minua, että olen kastettu Jumalan perheeseen yhdessä toisten kanssa, saan nauttia suurta siunausta elämässäni,taivaallinen Isä on kanssani joka hetki-mitä muuta tarvitsen? Kun messun jälkeen palaan kotiin, on tosi hyvä ja rauhallinen olo, koko päivä tuntuu siunatulta, oikeastaan koko viikko on erinomaisen hyvältä tuntuva, sakraalitilassa olen kohdannut Kristuksen ja kirkkokahvilla lähimmäkseni, joka sekin on äärimmäisen tärkeä asia minulle. Kirkon 57-vuotias historia merkitsee minulle, että on sentään jotakin pysyvää maailmassa, paljon muuttuu, mutta Jumala pysyy ja toimii kirkossaan.
Leena Uusitalo
***
Kun korona-aikana istuin Otaniemen kappelissa messussa, mieleeni palautui ensimmäinen messuni Otaniemen kappelissa.
Oli kevät 1965. Olin saanut päätöksen opinnot teologisessa tiedekunnassa, ja papiksi vihkimys oli kesäkuun 2. päivänä. Lue koko muisto tästä linkistä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Sakari Isotalo
***
Tapiolan kirkko on nyt korjattu ja osin uudistettu. Omat muistikuvani Tapiolan kirkolta alkavat ajalta, jolloin kirkkoa juuri rakennettiin. Lue koko muisto tästä linkistä. Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Alli Isotalo
***
Lapseni oli n. 3-vuotias,kun Tapiolan seurakunta järjesti pääsiäisvaelluksen kirkon eri tiloissa. Se oli kauniisti toteutettu, somistettu ja esitetty. Oli myös hyvät oppaat ja musiikki. Kun lapsi kasvoi hän halusi uudestaan Tapiolan kirkkoon pääsiäisvaellukselle, koska "pääsiäinen asuu siellä, valo ja ilo." Mutta vaelluksia ei enää tehty. Nyt äitinä hän haluaisi tarjota lapselleen saman elämyksen.
t. Isoäiti
***
1960-luvun lopulla koulujen lukuvuodet lopetettiin jumalanpalveluksella, joihin osallistuminen oli pakollista. Koko koulu rahdattiin Tapiolan kirkkoon tunniksi katsomaan pappien kääntyilyä alttarilla, nousemaan ylös ja istumaan alas ja kuulemaan käsittämätöntä liturgiaa. Lue koko muisto tästä linkistä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Johan Olander
***
Tapiolan seurakunnassa Espoon ensimmäinen koululaisten iltapäiväkerho 1975–81. Minulla oli ilo toimia kerhon vetäjänä ja sain myös koulutuksen seurakunnallisen ip-kerhon ohjaajaksi. Toimintamme oli ainutlaatuista ja muistot tärkeitä niin meille ohjaajille kuin lapsille, joita otettiin 15-20 ryhmään. Uskon, että kerhon merkitys yhteisössämme oli suuri, yhteistyö vanhempien, koulun, kirjaston ja asukkaitten kanssa oli laajaa ja tutustuminen ympäristöön, luontoon ja ihmissuhteisiin oli monin tavoin viisipäiväisessä kerhossamme mahdollista.Tuli tutuksi seurakunta ja kävimme joskus myös kirkossa ja SRK:n työntekijät vierailivat Laajalahdessa kerhossamme, jonka toiminta oli paitsi kasvattavaa yhteisön jäseninä meille kaille, myös oiva askel päiväkerhojen jälkeen kohti tyttö-ja poikakerhoja, rippikoulua ja aktiivista toimintaa SRK:n jäsenenä. Myös lehdistö oli kiinnostunut toiminnastamme.
Silloinen Helena Immonen (nykyään Eeva-Helena Inomaa)
***
Lapseni oli n. 3-vuotias,kun Tapiolan seurakunta järjesti pääsiäisvaelluksen kirkon eri tiloissa. Se oli kauniisti toteutettu, somistettu ja esitetty. Oli myös hyvät oppaat ja musiikki. Kun lapsi kasvoi hän halusi uudestaan Tapiolan kirkkoon pääsiäisvaellukselle, koska "pääsiäinen asuu siellä, valo ja ilo." Mutta vaelluksia ei enää tehty. Nyt äitinä hän haluaisi tarjota lapselleen saman elämyksen.
t. Isoäiti
***
Vappuaattona 1972 mieheni ja minut kuulutettiin Tapiolan kirkossa. Kymmenkunta teekkariystäväämme tapasimme aattona jumalanpalveluksessa kuulemassa kuulutuksia. Kirkko poikkesi arkkitehtuurilataan kotiseurakuntiemme kirkoista. Nyttemmin pidän kovasti kirkon yksinkertaisuudesta. 2014 kuollut mieheni lepää Tapiolan uurnalehdossa.
Airi Antikainen
***
Kolme vuosikymmentä sain olla mukana koulun ja seurakunnan yhdessä järjestämissä adventti- ja pääsiäiskirkoissa. Nämä tilaisuudet rytmittivät vuoden kulkua, kun kaksi kertaa vuodessa lapset olivat harjoitelleet laulut ja muun jumalanpalvelusohjelman ja sain tulla kirkkoon, jossa takaosaan oli kokoontunut iso joukko lasten vanhempia ja isovanhempia. Adventtikirkko aloitti joulun odotukseni kuunnellessani heleää ja iloista hoosiannaa. Pääsiäisjumalanpalvelus taas palmunoksineen ja keltaisine narsisseineen toi kevään ilon pääsiäislauluineen. Kun jäin eläkkeelle keväällä 2015, kirkkoherra Päivi Linnoinen toivotti puheessaan minulle hyviä eläkevuosia, mistä jäi todella lämmin muisto. Kaikki muistot eivät Tapiolan kirkosta ole kuitenkaan iloisia vaan surun hetkistä mieleen ovat jääneet erityisesti kahden entisen oppilaan, nuoren aikuisen siunaustilaisuudet.
Marjatta Larsio
***
Kirkko Tapiolassa
”Kirkkohistoriani” alkaa jo syntyessäni v. 1937 Viipurissa kanttori urkuri isän ja musiikkiopettaja äidin ainoaksi lapseksi. Kotipaikkani oli silloin Parikkala Etelä-Karjalassa ja sen kirkko oli minulle kuin toinen koti. Sota tuli voimakkaasti kuvioihin syksyllä -39, jolloin isäni lähti sotaan. Kirkon toiminta väheni ja se toimi aika-ajoin lepopaikkana evakoille. Sodan loputtua uusi raja tuli 6 km päähän kodistani. Syksyllä -42 isäni päästyä armeijasta olin vakituinen vieras kirkossa istuen isän vieressä hänen soittaessaan urkuja. Äitini kertoman mukaan adventtina -42 lauloin Hoosianna-hymnin ulkoa kuoron mukana. Lue koko muisto tästä linkistä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Helka Siitarinen
***
Meidän esikoinen on kastettu Tapiolan kirkossa, olimme Otaniemessä opiskelemassa. Muutimme, mutta yksi lapsemme perheineen oli sitten myöhemmin Tapiolan srk:n jäseniä ja kiitämme seurakuntaa ihanista lasten ja perheiden jumalanpalveluista ja joulukirkoista. Tapiolan srk on rakas, vaikka nyt olemme tuomiokirkkoseurakunnan jäseniä (joka myös on rakas). Taivaan Isän siunausta jatkossakin Tapiolan srk:lle.
Ritva Saarinen
***
Usko, toivo, rakkaus - Tapiolan kirkon vihkiryijyn alkuvaiheet
Seurakunnan emännän, Rauni Lounion kokoon kutsumana ryhmittyi joukko talkoohenkisiä naisihmisiä ”emäntäpiiriksi” syksyllä 1992. Toimittiin keittiöpuolen avustustehtävissä. Tammikuussa 1993 toi emäntä piirille viestin: Vihkimistilaisuuksia järjestävät seurakuntalaiset kyselevät alttarille ”jotain pehmennystä”, esimerkiksi vihkiryijyä. Lue koko muisto tästä linkistä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä
***
Tapiolan kirkon peruskorjauksesta löydät tietoa tästä linkistä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä