Usko, toivo, rakkaus

Tapiolan kirkon vihkiryijyn alkuvaiheet

Seurakunnan emännän, Rauni Lounion kokoon kutsumana ryhmittyi joukko talkoohenkisiä naisihmisiä ”emäntäpiiriksi” syksyllä 1992. Toimittiin keittiöpuolen avustustehtävissä.

Tammikuussa 1993 toi emäntä piirille viestin: Vihkimistilaisuuksia järjestävät seurakuntalaiset kyselevät alttarille ”jotain pehmennystä”, esimerkiksi vihkiryijyä. Päätettiin pistää Maisu Juva asialle keskustelemaan silloisen kirkkoherran, Tapio Saranevan kanssa kysymyksestä. Emäntäpiiri piti hanketta omalta osaltaan haastavana.

Myyjäisillä, kahvituksilla, arpajaisilla alettiin kerätä pesämunaa. Ryijyasia hautui ja kypsyi. Huhtikuussa 1993 piiri otti ryijyn virallisesti tavoitteekseen.

Syyskuussa 1993 uusi kirkkoherra Antti Rusama oli emäntäpiirin kokouksessa mukana ja piti puolestaan vihkiryijyn hankintaa kannatettavana.

Asetettiin oikein ryijytoimikunta: Uusi emäntä Maija Larjo, Maisu Juva, Eila Nuutinen ja taiteelliseksi asiantuntijaksi päätettiin pyytää Kielo Louhivaaraa.
Toimikunta päätyi kolmeen Käsityön Ystävien malliin, joista seurakunnan työntekijät valitsivat ensi sijalle Ritva Puotilan suunnitteleman ryijyn.

Taiteilija Ritva Puotilaan otettiin yhteyttä ja kyseltiin hänen mielipidettään. Hän esitti silloin tarjouksen suunnitella Tapiolan kirkkoon, kotikirkkoonsa, kuten hän sanoi, lahjaksi, ilman tekijäpalkkiota, oman, uniikin vihkiryijyn.

Näin tapahtuikin ja jo 28.10.1994emäntäpiiri hyväksyi yksimielisenä ja kiitollisena Kielo Louhivaaran sille esittelemän uunituoreen vihkiryijyn mallin.

Koska rahat olivat jo koossa, Kielo valtuutettiin välittömästi tilaamaan malli ja ryijytarpeet Käsityön Ystävistä. Hinnaksi sovittiin 5000 markkaa. Yhteistyö Suomen Käsityön Ystävien kanssa sujui koko työn ajan erinomaisesti; lankatäydennykset saatiin joustavasti ja nopeasti.

Tammikuun puolivälissä 1994 saatiin kirkon alakerrasta käyttöön työhuone. Siellä päätettiin alkaa ompelemalla tehtävän ryijyn valmistus 17.1.94 klo 10.

Piiriläiset lupautuivat tuomaan kerinpuita, kahvinkeittimen, muita kahvittelutarpeita, saksia, kartonkia ”huoneentauluksi” ja lukujärjestykseksi, kyniä, koreja. Radiokin päätettiin tuoda. Se ei kuitenkaan koskaan osoittautunut tarpeelliseksi, vaan nautittiin seurustelun sakramenttia. Myöhemmin tuotiin myös hartauskirjoja käyttöön. Lukujärjestykseen päätettiin kirjoittaa ompeluaikavarauksia ja merkitä ylös myös tehdyt työtunnit.

Ompelun alettua pidettiin jatkuvasti yhteyttä Ritva Puotilaan, joka oli lupautunut ohjaamaan työtä. Hänen ensimmäinen ohjauskäyntinsä oli jo 20.1. ja niitä oli työn aikana yhteensä kahdeksan. Hänen kannustava ja innostava suhtautumisensa antoi ompelijoille puhtia. Syntyi läheinen yhteisen tekemisen ilmapiiri. Innostusta saatiin myös vierailuista Ritva Puotilaan ateljeehen Westendiin ja Woodnotes-yritykseen Kaapelitehtaalle.

Ompelu edistyi niin, paastonaikaan päästäessä oltiin ompelemassa ristin poikkipuuta.

26.4.94 kävivät Seurakuntasanomista toimittaja Niilo Ihamäki ja valokuvaaja Mikko Hormio haastattelemassa ja valokuvaamassa ryijyn tekijöitä.
Kun ompelun aloittamisesta oli kulunut tasan neljä kuukautta, ommeltiin viimeinen nukka. Sen jälkeen ryijy vietiin aina alttiilla Hilkka Pitkäsen autolla Käsityön Ystäviin, jossa sen viimeistelyn suoritti ”Suomen paras” ryijyn tekijä Anneli Hartikainen-Pitkänen. 

Ryijyn taakse kiinnitettävän, tekijöistä ja ajankohdasta kertovan, pellavakankaalle ommellun tekstin valmisti Marjatta Ihamäki. 
Ryijyn nimeksi tuli alun perin Ritva Puotilan työnimeksi antama

USKO, TOIVO, RAKKAUS.

Työtunteja oli vihkiryijyn ompeluun käytetty 527,5.

Sunnuntaina, 12.6.1994 päiväjumalanpalveluksen jälkeen kirkossa tapahtui ryijyn luovitus seurakunnalle ja sen siunaaminen.

Luovituspuheen piti Marjatta Ihamäki. Ritva Puotila kertoi seurakunnalle ryijystä. Vastauspuheen ja siunauksen piti Antti Rusama.

Ensimmäinen vihkipari astui ryijylle samana päivänä klo 12.

Ryijyn säilytyspaikaksi valitsivat ja hyväksyivät tekstiilitaiteilija Ritva Puotila ja arkkitehtitoimisto Ruusuvuoren edustaja arkkitehti Anna Ruusuvuori kastekappelin takaseinän, jolle kattoikkunasta lankeaa luonnonvalo. Ryijy sijoitettiin siihen 18.8.1994.

Tarkoitus on, että ryijy vihkitilaisuudessa on suorana lattialla alttarin edessä.



Pääset takaisin muistelusivulle tästä linkistä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä