Kun talvea ei ollut silloin, kun se kalenterin mukaan olisi pitänyt olla, se tuli sitten huhti-toukokuussa, jolloin pihoille satoi lumet ja hyvään kasvuvauhtiin päässeet tulppaanit paleltuivat yöpakkasissa. Näin kävi ainakin meillä. Onneksi tulppaani on sitkeä laji ja kasvatti kauniit kukat koulujen päättäjäisviikolle, vaikka lehdet olivatkin käppyrällä ja kylmän ruskistamat.

Moni meistä koki kuluneen kevään hieman samanlaisena. Juuri kun kevätaurinko alkoi maaliskuussa paistaa ja lupaus kauniista keväästä versoi pensaissa, krookuksissa ja puissa, tuli pandemia ja meidät eristettiin toisistamme. Suomi meni kiinni. Koleat kelit ja yöpakkaset pitivät lisäksi huolen siitä, että kodissa pysyttiin visusti kuin tulppaanit talven yli sipulissaan.

Mutta sitten tuli kesä, ja Suomi varovaisesti alkoi avata terälehtiään kuin tulppaani keväällä. Hieman lehdet käppyrässä ja pakkasen puremina, mutta selvästi uteliaina ja halukkaina päästä avautumaan kaikessa loistossaan. Nyt on tullut aika nauttia kesän lämmöstä ja loistaa yhdessä muiden kanssa samassa kukkapenkissä.

Kulunut kevät synnytti sosiaaliseen mediaan monia yhteisöllisiä tapahtumia. Toukokuun lopulla veisattiin suvivirttä pihoilla ja parvekkeilla. ”Jo joutui armas aika..” on joka kevät lupaus siitä, että suvi on Suomessa suloinen. Olivatpa säät millaisia tahansa. Suomalainen tarkenee aina, varmimmin saunan lauteilla. Ja jos ilmat olisivatkin viileitä ja hyttyset kiusaamassa pihakeinussa, valo on kesällä kirkas ja yöt ovat valkeita kuin Saarenmaan valssissa.