Uusi normaali sodan varjossa

Olemme odottaneet, että selviäisimme pandemian vaivoista ja voisimme aloittaa uuden toimikauden ilman koronan pelkoa. Sekään ei ole varmaa, kun virusvariantit ovat kovia mutatoitumaan, tarttuvat herkemmin ja osaavat kiertää vanhan rokotesuojan - tosin viruksetkin menettävät samalla tehoaan.

Mutta koronaa suurempi varjo on laskeutunut yllemme Venäjän nykyhallinnon aloittaman sodan vuoksi. Olemme saaneet ukrainalaisia pakolaisia myös Espooseen. Meillä on avustustarvikkeita varten yhteistyötä kaupungin ja avustusjärjestöjen kanssa. Myös suoraa apua annetaan mm. elintarvikejakelun ja diakoniaruokailun myötä.

Elämästä on tullut epävarmaa ja haurasta. Edes Suomen hakemus Naton jäseneksi ei ole varman rauhan tae - eikä Turkki ole tehnyt tietämme puolustusliiton jäseneksi kovin tasaista. Elintarvikkeiden ja polttoaineiden hinnat ovat korkeammat mies muistiin. Mutta se lienee hinta siitä, että Venäjän aggressio saadaan laantumaan ja Ukrainan kansalle - ja koko maailmalle - rauha.

Miten tämä kaikki liittyy seurakunnan toimintaan? Kaikin tavoin. Mekin maksamme korkeamman hinnan kaikesta työstämme. Jäsenkadon myötä meillä ei ole edes mahdollisuutta paikata menetettyjä resursseja samoilla keinoilla kuin kaupunki ja valtio voivat tehdä. Kun kunta-alan palkkoja nostetaan, se näkyy pienellä viiveellä myös kirkon palkoissa. Jatkossa meillä on mahdollisuus pitää töissä vähemmän palkattuja ammattilaisia, jolloin monet työtoverit ovat vapaaehtoisia.

Entiseen verrattuna synkkää, totta. Mutta ei pimeää. Sillä Jumalan seurakunta on siirtynyt pysyvästi pimeydestä valoon, kun Herramme Jeesus sovitti koko maailman synnit Golgatan ristillä ja ylösnousemuksellaan valmisti meillekin valaistun juhlahuoneiston Isänsä Kotiin.

Me saimme tehtäväksi raottaa tämän juhlahuoneiston ovea sanoin ja teoin, jotta jokainen ihminen voisi kohdata Jeesuksessa Vapahtajansa ja saada aavistuksen siitä, mitä on kerran edessäpäin. Tätä on kristillinen toivo. Se ei ole kiinni olosuhteista, vaan toivomme kurottautuu tämän maailmanajan rajan yli kohti ikuisuutta. Siksi usko, toivo ja rakkaus.

Tai kuten seurakuntavaalien iskulause toteaa: uskottu, toivottu, rakastettu. Sinäkin. Käy siis äänestämässä marraskuussa seurakuntaamme uudet luottamushenkilöt. Muitakin muutoksia on edessä. Uusi kirkkoherra aloittaa Espoonlahdessa 1.9.2023, joten tämä on viimeinen syyskirjoitukseni.

Siunattua syksyä kohti joulun valoa!

Jouni Turtiainen, kirkkoherra