Kohti ”uutta normaalia”?

 

Tätä kirjoittaessa alkuvuodesta 2022 Suomen ja koko maailman koronaluvut ovat päätä huimaavia. Syynkin tiedämme: Omikron. Tuo kreikankielinen sana ”omikron” tarkoittaa ”pikku-o:ta” – siis mikrokokoista o-kirjainta. Se on koronaviruksen hallitseva muoto eli variantti tällä hetkellä.

Se sopii hyvin virukseen, jota ei edes paljaalla silmällä voi nähdä – eikä millään tavallisella mikroskoopilla. Viruksen näkemiseen tarvitaan aivan erityinen elektronimikroskooppi. Virukset ovat näet vain muutamien kymmenien nanometrien mittaisia, siis millimetrin miljoonasosia.

Mutta, kuten hyvin kokemuksesta tiedämme, pienillä asioilla voi olla suuria vaikutuksia. Tuollaiset pikkuvirukset kaatavat isonkin miehen jopa sairaalan teho-osastolle. Eivätkä ne kaada vain meitä ihmisiä, vaan kokonaisia yrityksiä ja yhteiskuntia. Kun tähän lisätään vielä ihmisen valmistamat tietokonevirukset, huomaamme että virukset hallitsevat meitä – emme me viruksia.

Kovasti haluaisimme päästä jo ”uuteen normaaliin”. Siis elämään, jossa tunnustamme, että virukset hallitsevat meitä ja vaikuttavat kaikkeen, mitä suunnittelemme ja teemme. Myös kirkossa.

Onko siis hallintavalta kirkossa siirtynyt Jumalalta viruksille? Tuskin. Jumala on virustenkin Luoja – paitsi tietokonevirusten. Jumala hallitsee kaikkea luomaansa, siis myös viruksia. Tähän sisältyy myös tietokonevirusten hallinta – tosin ei ole tiedossa, millainen käyttöjärjestelmä Jumalalla itsellään on, mutta ihmisten tekemiset eivät kuitenkaan Jumalaan voi vaikuttaa.

Miksi Jumala ei sitten poista tuota virusta keskuudestamme? Mutta, juuri sitähän Jumala on tekemässä! Viruksilla on oma tehtävänsä ekosysteemissä. Tutkijat ovat tosin hyvin erimielisiä siitä, mikä tuo virusten tehtävä on – paitsi, että ne yleensä sairastuttavat eliökuntaa. Ja tähän Jumalalla on jo ratkaisu.

Jumala on nimittäin antanut ihmiselle viisauden tutkia ja löytää ratkaisuja virusten tuomiin ongelmiin: hän on lähettänyt tutkijoiden lisäksi avuksemme lääkärit, rokotteet ja sairaanhoidon. Jos väitämme, ettei Jumala ole tehnyt mitään virusongelman hoitamiseksi ja ”uuteen normaaliin” pääsemiseksi, me ajattelemme Jumalaa ja elämää liian kapeasti.

Meidän tehtävämme on ottaa kaikki tuo Jumalan antama viisaus, tieto ja taito kiitollisina vastaan ja käyttää sitä itsemme ja lähimmäistemme hyväksi. Sitä sanotaankin lähimmäisenrakkaudeksi. Otetaan siis huomioon toiset ihmiset ja pyritään suojaamaan heikoimmassa asemassa olevat.

Olisiko ”uusi normaali” lopulta enemmän kuin vain elämää viruksen jälkeen ja virusten ehdoilla? Voisiko se olla uusi tapa ajatella Jumalasta, joka on kätkenyt hyvin vähäiseltä näyttävään suuren voimansa? Niin kuin virukseen.

”Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa”, sanoo Herran apostoli (2 Kor 12:9). Jeesus on esimerkki tästä heikkoudesta ja ”uudesta normaalista”. Hänen ristinsä näytti merkitsevän täydellistä tappiota, mutta siihen sisältyikin Jumalan valtava voima, joka ristillä sovitti maailman synnit ja pääsiäisaamuna nosti Elämän Herran kuolleista.

”Uusi normaali”? Suostumista heikkouteen ja lopulta kuolemaan, mutta ei tappion merkkinä, vaan uuden elämän toivossa. Siinä toivossa, jossa lähimmäistä rakastetaan Jumalan antamalla viisaudella ja voimalla ja joka lopulta nostaa meidätkin kuolemasta elämään.


Toivorikasta kevättä!

Jouni Turtiainen, kirkkoherra

 

 

 

Ota yhteyttä

kirkkoherra
Espoonlahden seurakunta
Kipparinkatu 8
02320 Espoo

Vastuualue: Ystävyysseurakuntatyö