Kirkko Tapiolassa

”Kirkkohistoriani” alkaa jo syntyessäni v. 1937 Viipurissa kanttori urkuri isän ja musiikkiopettaja äidin ainoaksi lapseksi. Kotipaikkani oli silloin Parikkala Etelä-Karjalassa ja sen kirkko oli minulle kuin toinen koti. Sota tuli voimakkaasti kuvioihin syksyllä -39, jolloin isäni lähti sotaan. Kirkon toiminta väheni ja se toimi aika-ajoin lepopaikkana evakoille. Sodan loputtua uusi raja tuli 6 km päähän kodistani. Syksyllä -42 isäni päästyä armeijasta olin vakituinen vieras kirkossa istuen isän vieressä hänen soittaessaan urkuja. Äitini kertoman mukaan adventtina -42 lauloin Hoosianna-hymnin ulkoa kuoron mukana. 
Ja sitten Tapiolaan. Kesällä -65 perheemme, mieheni Veikko ja pojat 4-v ja 4 kk vanhana muutimme Tapiolaan 4 edellistä vuotta olin laulanut Vanhan kirkon kuorossa kanttori Tikkasen johdolla. Hän oli nyt siirtynyt Tapiolaan ja soitti minulle syksyn kuluessa ja kertoi uuden kirkon vihkimisen olevan tulevana adventtina ja siellä laulettaisiin ”adventtivesper”. ”Tulepa tyttö laulamaan”, oli hänen pyyntönsä. Siitä alkoi minulla ja perheelläni, tutustuminen uuteen kirkkoon ja ystävyys on jatkunut tähän päivään saakka. 
Perhekirkot Jussi Talasniemen johdolla olivat kuoron lisäksi koko perheen yhteisiä ohjelmia. Toimiessani esikoulunopettajan Metsolan päiväkodissa saimme useita kertoja vuodessa vieraaksi papin kirkolta pitämään lapsille ”aamunavauksen”. Keskusteluhetki tilaisuuden jälkeen kahvihuoneessa oli aina tärkeä ja keittäjän leipoma täytekakku maistui kaikille, kuin myöskin usein mukana olleelle kanttori Tikkaselle. 
Olin Metsolassa vuodet -65–78¬. Noiden vuosien aikana ¬olin esikouluryhmäni kanssa osallistumassa perhekirkon ohjelmaan lauluesityksillä. 
Vuonna -76 siirryin laulamaan Suomen Lauluun ja kuorolaulu Tapiolassa jäi tauolle. ”Kirkonkynnys” pysyi edelleen matalana. Siitä oli tullut minulle kotikirkko. Tuon ajan yksi suurimmista elämyksistä oli laulaa eräällä pääsiäisviikolla Matteuspassio täydelle kirkkosalille kuulijoita.
Kuorotoiminta Tapiolassa oli noina vuosina hiljaisempaa ja niin lauloin Suomen laulun jälkeen muutaman vuoden Olarin kirkon kuorossa, koska kotimme oli muuttunut Tontunmäkeen. 
Siirryttyäni -85 Koivumankkaan päiväkodin johtoon, oli Hannu Jurmu aloittanut kuorotoiminnan Tapiolassa ja niin tulin jälleen kirkon siipien suojaan Tapiolaan. Koivumankkaan päiväkodissa alkoi aloitteestani vilkas yhteistyö. Papit vierailivat kuukausittain vierainamme, kuten aiemmin Metsolassa.
Kirkon kuoron mukana tein matkoja myös ulkomaille esim. Unkariin, Tukholmaan, Pärnuun ja Suomessa esim. Hollolaan. 
Samoihin aikoihin alkoivat pastori Mia Martinsuon suunnittelemat syysretket Viroon ja niihin osallistuin mieheni kanssa usein.
Vuoden -16 paikkailla sain kanttori Jurmulta ”luvan” lopettaa kuorossa käynti. Olin siirtynyt mieheni omaishoitajaksi, enkä halunnut jättää häntä iltaisin yksin. Kuoro kaikille ryhmässä kävin vielä jonkin aikaa. 
Sitten alkoi kirkon remontti. Olin mukana viimeisessä jumalanpalveluksessa ennen sitä. Ja sitten korona.
Kesällä -21 saatoimme mieheni taivaan kotiin Otaniemen kappelissa ja toimme hänet Tapiolan kirkon uurnalehtoon. Näin kirkko on ja pysyy – nyt uudelleen avattuna rakkaana paikkana, jonne on hygvä tulla. Olen tuonut Hannu-kanttorille isäni vanhoja kirkkomusiikkinuotteja, joita hän voi taas soittaa – pitkän tauon jälkeen.

Palatakseni alkuun. Parikkalan kirkko on ja pysyy myös rakkaana paikkana. Se on ollut meidän molempien, minun ja mieheni rippikirkko ja siellä meidät on myös vihitty 62 vuotta sitten. Siellä on myös lomakotimme ja monet rakkaat ystävämme. Toivon taivaan isän siunasuta Tapiolan kirkolla ja sen toiminnalle.

Helka Siitarinen