Arkirakkaus, parisuhteen Grand Prix

Eräs naimisiin menevä nuori pari tapasi papin, joka kysyi sulhaselta, miksi juuri te kaksi olette menossa naimisiin. Sulhanen vastasi, koska meillä sujuu arki niin loistavasti.

All-inclusive -lomalla harvemmin ahdistaa. Uima-altaalta noustaan vain valmiiseen ruokapöytään tai jonkun toisen petaamaan sänkyyn. Mutta arki. Se on kuninkuuslaji. Ja arkea tämä elämä suurimmaksi osaksi on. Miten arki sinun kodissasi sujuu? Onko se yhtä hidasta ylämäkeä vanhalla Fiatilla, joka pitäisi huoltaa jo? Vai kevyttä sunnuntaiajelua juuri huolletulla Teslalla?

Perheneuvojan vastaanotolla keskustellaan usein siitä, miten arjessa korostuvat ääripäät. Jotain on aina liian vähän ja jotain taas liikaa. Rahasta, ajasta, innokkaista kotitöiden tekijöistä on usein pulaa. Pyykkiä, laskuja ja harrastuksia, niitä taasen piisaa.

Aika on meille kaikille tasa-arvoinen. 24 tuntia vuorokaudessa. Päivän mitta on kaikille sama. Se riittää johonkin, mutta ei aivan kaikkeen. Kaikki ei vaan ole mahdollista.

Kumpi tietää aina paremmin?

Usein parisuhteessa synnyttää erimielisyyttä se, kenen mallin mukaan asioiden pitää sujua. Hankausta aiheuttavat asiat voivat olla suhteellisen pieniäkin: miten jauhelihakastike tehdään? Mitä reittiä pitkin ajetaan sukuloimaan?

Jommallakummalla saattaa olla jostain (omasta) syystä ajatus, että hänen tapansa tehdä asiat on se oikea. Usein vastaanotolla istuu uupunut puoliso, joka kokee, että hän pyörittää arkea ja hoitaa kaikki metatyöt. Ja vaikka kuinka hän toivoo, toinen tekee vähemmän.

Kyseessä saattaa olla tilanne, jossa toinen on syystä tai toisesta hoitanut kotiasioita jo pidemmän aikaa. Sinä aikana rutiinit ja kuviot ovat tulleet hyvin viilatuiksi. Mutta ei sille toiselle aikuiselle. Tai sitten sitä saattaa kuljettaa takapenkillään lapsuuden perheensä malleja, joiden mukaan olettaa itsensä ja toisensa tekevät asiat.

Näissä tilanteissa joutuu haastamaan itseään: luotanko oikeasti siihen, että toisenkin tapa on ihan ok? Jaksanko odottaa, että toinenkin oppii? Korjaanko toisen työtä? Ohjaanko kumppaniani kuten lasta? Mihin tarvitsen kumppaniani? Vitsailenko toisen tavasta toimia? Puhunko takakireästi, inhottavasti, tiuskien?

Arjen työjako on asia, jossa voi tulla paremmaksi. Se vaatii ensin rehellistä itsetutkiskelua: yritänkö hallita toista ja koko kotia? Miten kestän erilaisia siisteyskäsitystä? 

Metatyö ei ole rakettitiedettä

Suora kysymys: missä asioissa kumppanisi on sinua parempi. Tiedätkö? Tietääkö hän, että arvostat sitä taitoa? Onneksi olemmekin erilaisia. Toinen jaksaa pestä ikkunat, toinen muistaa hammaslääkärit. Moni sanoo, että miksi arjen teoista pitäisi sanoa ääneen. Miksi pitäisi kiittää, että vau, teitpä hyvää soppaa. Kun ei kukaan minuakaan kiitä. Olisiko kuitenkin niin, että sitä saa, mitä tilaa? Kun kiinnittää hyvään huomiota, sillä on tapana kasvaa. 

Kuuluisa metatyö ei ole mitään rakettitiedettä. Se ei ole mitään sellaista, jonka joku saa geeneiltään lahjaksi. Kyseessä on vaan asiat, jotka perheessä pitää hoitaa. Ne tulevat usein tietyllä vuosikierrolla vastaan, ja ne voidaan kirjata yhteiseen seinäkalenteriin. Oli sitten kyseessä joululahjat, synttärit, lääkärit  tai uusien lenkkareiden osto.

Vielä ei vastaanotolla ole tavattu paria, joiden ei tarvitsisi keskustella tästä kaikesta. Mitä minä toivon, mitä tarvitsen sinulta, mikä minua uuvuttaa?

Arjen vaikutus seksielämään

Pareilla on usein toive, että arjen vaateet menisivät tasan. Se lienee hyvä tavoitekin: molemmat tekevät. Joskus vaan se odotus, että kaikki pitää mennä viivoittimella jaettuna, aiheuttaa lisää murhetta. Onko teidän suhteessanne luottamusta siihen, että kun toisella on rankempi jakso elämässä, toinen ottaa silloin koppia? Vai onko toisella teistä vapaamatkustajan rooli? Miltähän se mahtuu oikeasti tuntua?

Aika usein seksuaaliseen halukkuuteen tai sen puutteeseen liittyy kokemus siitä, että arki ei suju. Yleensä seksi ei tule enää mieleen, jos tuntee itsensä lähinnä kotiorjaksi, ei kenenkään halutuksi kumppaniksi. Mutta seksi saattaa hyvinkin tulla mieleen, jos toinenkin on hikoillut vieressä. Jos on kokemus, että yhdessä on jaksettu taas yksi pätkä pimeällä ajoa.

Ruuhkavuosien keskellä parisuhteen hoitoa on sekin, että järjestää toiselle aikaa tehdä omia asioita. Jos sinä pääset tänään, minä sitten huomenna. Pitkillä ajomatkoillakin on hyvä vaihtaa välillä kuskia. 

Ajatuksia arkiviidakkoon:

Samuli Putron kappale Älkää unohtako toisianne

Eve Hietamiehen kirjat Yösyöttö, Tarhapäivä, Hammaskeiju ja Numeroruuhka

Vanhemman kiukkukirja, Nurmi-Pruuki

Koko perheen elokuva Yes Day – Kyllä-päivä

Bonusperhe -tv-sarja

Sarjakuva Sankariperhe

Ajatuksia herättäviä (perhe)blogeja ovat mm. Kolmistaan, Juliaihminen ja Lähiömutsi

Pohdi:

- Millainen on hyvä arki Sinulle? Elätkö nyt sellaista?

- Miten siedät keskeneräisyyttä?

- Jos Sinulla on lapsia, mitä ajattelet lauseesta: Sinun arkesi on lastesi lapsuus? Millainen lapsuus Sinun lapsillasi on? Mistä asioista haluat lapsesi muistavan Sinut? Mikä on Sinun tärkein perintösi lapsille?

Tehtäviä:

- Miten tyytyväinen olet arkeesi? Mihin haluaisit muutosta? Millä aikavälillä muutos on mahdollista? Keneltä saisit apua muutoksen toteutukseen?

- Kerää yhteen se porukka, joka käyttää kanssasi samaa jääkaappia. Pohtikaa yhdessä, mikä on parasta teidän perheenne arjessa. Mitä toiveita itse kullakin on, mihin haluatte muutosta? Onko teillä riittävästi yhteistä vapaa-aikaa? Onko jokaisella tarpeeksi sellaista omaa aikaa, jolloin saa tehdä sitä, mitä haluaa? Oletteko tyytyväisiä siihen, miten teillä jaetaan rahat ja kotityöt?

- Parisuhteeseen tuo usein kitkaa erirytmisyys. Toinen on nopeampi, toinen harkitsevampi. Toinen sosiaalisempi, toinen on mieluiten itsekseen. Tunnistatko tällaisia vastapareja omassa suhteessasi? Mitä hyvää voisit tästä löytää?

- Kuka teillä on se, joka on aina oikeassa? Kenen tahdissa asiat tehdään?

- Monesti pari muistelee haikaillen, että ennen lapsia/ennen työmurheita tehtiin sitä ja tätä yhdessä. Ja nyt ollaan jumissa syystä tai toisesta. Ja voidaan mennä jumiin, ei enää keksitä, miksi ollaan edes yhdessä. Voisitteko haastaa juuri nyt toisianne: miten voisitte tehdä sitä, mitä alun perinkin teitte kaksin? Miten taas virittäisitte toisianne?​​​​​​

Toimisiko teillä joku näistä vinkeistä parisuhteeseen?

- Parisuhteelle etsitään oma vaki-ilta. Molemmat tietävät, että esimerkiksi aina perjantaisin me kaksi tapaamme. Juodaan kuppi teetä ja hierotaan jalkapohjia ja jutellaan hetki.

- Muistetaan vuorotellen parisuhteen vuosipäivät. ”Minä muistan meidän vuosipäivän, ideoi Sinä meille pikkujoulut."

- Huolehditaan, että oma kumppani saa mennä ja tehdä säännöllisesti omia asioita.

Toimisiko joku näistä teidän lapsiperhearkeen?

- viikkosiivous tehdään porukalla. Jokainen hoitaa jonkun osan. Loppuhuipennuksena toimivat pakastepitsat ja leffailta

- automatisoidaan mahdollisimman pitkälle kotityöt. Joka toinen lauantai pestään lakanat, joka toinen lauantai pyyhkeet. Ruokaa hakee kaupasta se, joka tykkää siitä, tai sitten käytetään hyväksi kauppapalveluja. Kokkaillaan sunnuntaina isot ruoka-annokset valmiiksi seuraavaa viikkoa varten

- ennakoidaan ja sovitaan jo etukäteen, kuka voi minäkin päivänä jäädä kotiin, jos lapsi sairastuu

- kaikki menot laitetaan perhekalenteriin, sähköiseen tai paperiseen. Molemmat tietävät, missä mennään. Ollaan armollisia ja ymmärretään, että silti joku unohtuu.

- luodaan valmiiksi neljän viikon ruokalista. Jokainen saa toivoa sinne ainakin yhden lempiruuan. Kiireiselle illalle pistetään kaupan pinaattiletut, lauantaille pitkään haudutettavat pataruuat. Samalla tajutaan, että kaiken ruuan ei tarvitse olla itsevalmistettua luomuruokaa. Tai yksi saa suunnitella yhden viikon ruokalistan….

- mikä on teidän perheenne perinne, jonka toivot, että lapsesi vie mukanaan? Aina perjantaisin meillä tehtiin pitsaa? Aina lauantaina siivottiin, katsottiin leffaa ja saunottiin? Mikä toimii teillä? Lapset rakastavat rutiineja ja toistuvia asioita. Se helpottaa pienempiä ja isompia lapsia hahmottamaan ajan kulumista.

- jääkaapin oveen kiinnitetään kotityölista. Tulevat vävyt ja miniät kiittävät.

- käydään yhdessä läpi, mihin rahaa kuluu. Sovitaan, mihin meidän perheemme säästää yhdessä. Mistä silloin nipistetään? Sovitaan, onko meillä kotityöt kaikille kuuluvia, vai saako niistä viikkorahaa tai peliaikaa.

- käsi sydämelle: onko teillä liikaa harrastuksia? Vai tuoko kuormitusta nimenomaan harrastuksiin viennit? Voiko sille tehdä jotain?

- osaatteko pyytää apua? Onhan teillä jo esimerkiksi harrastusten kuskausringit viritetty? Voiko pieniä koululaisia saatella vuorotellen kouluun?

- voiko teidän perheenne tarjota jollekulle apua?

- kiinnittäkää yhdessä huomio hyvään: iltapalapöydässä jokainen saa lyhyesti kertoa, mikä oli juuri tänään parasta.

- toimisiko teillä viikkokokous/perhepalaveri?