Leppävaaran seurakunta täyttää 60 vuotta
Leppävaaran seurakunta täyttää 60 vuotta. Tapausta juhlitaan Päivä Kirkonmäellä -tapahtumassa 11.2.2024 messun, musiikin ja entisten seurakuntanuorten muisteloilla. Miltä näyttää 60-vuotiaan elämä? Sitä paras arvioimaan on kolmekymmentä vuotta Leppävaaran seurakunnassa vaikuttanut kirkkoherra Kalervo Salo.
Kun kirkkoherra Kalervo Salon kohtaa, vastassa on älykäs ja ystävällinen kanssaihminen. Nyt Salo on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle vuonna 2025, joten uuden kirkkoherran haku tulee keväällä ajankohtaiseksi.
— Ihmiselämässä ero 50- ja 60-vuotiaan välillä ei ole kovin suuri, mikäli terveydentilassa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Itse olen tämän suhteen onnellisessa asemassa. Unet voivat joskus jäädä vähiin, mutta toisaalta kokemus tuo elämään oman tasapainottavan tekijänsä.
— Seurakunnan ikää arvioidessa näen, ettei seurakunnan iällä ole oikeastaan merkitystä. Seurakuntatyössä korostuvat aina toimintaympäristön haasteet. Tässä ajassa tarvitaan uutta ja ajankohtaista sanotusta sille, mitkä ovat kirkon arvot ja keskeinen sanoma, kertoo Salo.
Nuorten ja nuorten aikuisten seurakunta
Kun Kalervo Salo aloitti työt Leppävaaran seurakunnassa, työmatka kulki ohi Maxin, parkkipaikan ja viljapellon, jossa hirvet hyppelivät. Kolmessakymmenessä vuodessa Lepuski on muuttunut merkittäväksi metropoliksi. Leppävaarasta on kasvanut väestöltään yksi monikulttuurisimpia ja nuorimpia kaupunginosia Suomessa, ja radan varteen noussut kauppakeskus Sello on Lounais-Suomen suurin.
— Leppävaaran seurakunta on urbaani toimintaympäristö. Tänään alueelle on tyypillistä merkittävä vieraskielisten osuus. Vain Suvelassa on Espoon alueella Leppävaaraa enemmän maahanmuuttajia. Takavuosina alueelle syntyi myös runsaasti lapsia, mutta syntyvien määrä on nyt merkittävästi vähentynyt. Kuitenkin edelleen nuoret aikuiset muodostavat seurakuntamme jäsenistön suurimmat ikäluokat.
Muutos näkyy myös seurakuntatyössä. Kun vielä 90-luvulla hengellisyys tarkoitti perinteeseen pohjaavia hartauksia, nykyisin seurakunta keskittää toimintansa lapsiin, lapsiperheisiin, nuoriin ja nuoriin aikuisiin sekä maahanmuuttajiin.
Eriarvoistuminen vaatii toimia
Leppävaaran alueella on myös muita toimia vaativia kehityspiirteitä.
— Leppävaaran seurakunnan sisällä väestön erot ovat merkittäviä. Joillakin alueen asukkailla on elämänhallintaan ja toimeentuloon liittyviä kysymyksiä. Siten seurakunnan auttamistoiminnalla, diakonialla, on kysyntää. Toisaalta merkittävä osa asukkaista voi hyvin.
Salo kertoo, että toimintaa kehitetään seuraten ajassa liikkuvia trendejä.
— Ihmisiä kohdataan verkon välityksellä. Uskon, että tekoäly muodossa tai toisessa hyödyttää tulevaisuudessa seurakuntatyötä. Ihmisiä kohdataan perinteisten kohtaamistapojen lisäksi esimerkiksi luontohengellisyyden, kristillisen joogan ja muiden edelleen kehittyvien tapojen välityksellä.
Kirkkoherran onnittelut kotiseurakunnalleen
Miten kirkkoherra Kalervo Salo sitten onnittelisi kotiseurakuntaansa?
— Olet aktiivinen, vireä ja nuorekas seurakunta! Olet hengellinen yhteisö, jonka sisäpuolelle mahtuu kirjava joukko erilaisia ihmisiä. Siipiesi suojassa voi turvallisesti kokoontua hyvinkin eri tavoin ajattelevia ihmisiä, kuten varttuneeseen väkeen kuuluvia, lapsia ja lapsiperheitä, sateenkaarinuoria, musiikkileikkikoululaisia, rippikoululaisia, isosia, työikäisiä sekä eri kieliä äidinkielenään puhuvia: englantia, arabiaa, kiinaa ja venäjää. Onnittelen sinua siitä, että olet kyennyt sekä säilyttämään hengellisen identiteettisi että uudistumaan moderniksi kristittyjen yhteisöksi.
Kuvassa Leppävaaran seurakunnan kanttori Pauliina Hyry ja kirkkoherra Kalervo Salo jouluna 2023.
Lainauksia Leppävaaran seurakunnan entisten nuorten muisteluista
Silja Lamminmäki-Vartia
”Kävin rippikoulun elokuussa 1991 Kuortin kartanossa. Riparin jälkeen jäin mukaan Leppävaaran seurakunnan nuorten toimintaan. Seurakunnasta tuli toinen kotini. Silloin Leppävaaran kirkko oli kaiken seurakuntaelämän sykkivä keskus ja Leppävaarakin paljon pienempi ja vähemmän asukkaita. Kirkolla tärkeä olohuone meille nuorille oli nuortenkolo, joka sijaitsi kirkon alakerrassa. Nyt siellä taitaa olla diakonian tilat. Mutta silloin siellä oli nuorten oma tila, partiolaiset kokoontuivat siellä myös sekä tyttö- ja poikakerhot. Kirkolle mentiin aina heti koulun jälkeen, silloin siellä tuli tehtyä läksytkin tai sitten heti läksyjen teon jälkeen. Seurakuntanuorissa oli myös parhaimmat koulukaverini ja seurakunnan nuorten toiminnan kautta sain laajan uuden ystäväpiirin, joka käsitti eri ikäisiä nuoria, myös paljon minua vanhempia. Se oli suuri rikkaus. Myös ensimmäiset seurustelukumppanini löytyi tästä porukasta.”
”Muistan että meitä nuoria osallistettiin aktiivisesti seurakunnan toimintaan ja nuorten toiminnan suunnitteluun. Silloin tosin tuota nykypäivän muotisanaa ei käytetty. Me koimme olevamme osa yhteisöä ja me olimme oma tiivis yhteisömme. Pääsimme vaikuttamaan ja olemaan mukana myös päätöksenteossa. Ääntämme kuultiin. Oli nuorisoneuvosto, vai mikä sen nimi nyt olikaan ja meitä myös kannustettiin seurakuntaneuvostoon ja sitä kautta Espoon seurakuntayhtymän päätöksentekoon. Toimin itsekin luottamushenkilönä monet vuodet. Lisäksi olen saanut olla mukana luomassa nuortenaikuisten eli nakujen toimintaa Leppävaaraan, kun me 90-luvun seurakuntanuoret aloimme tuntea kasvaneemme fyysisesti ja henkisesti sekä hengellisesti ulos nuortentoiminnasta. Silloinkin Leppävaaran seurakunta kirkkoherra Kauko Purasen johdolla luotti meihin täysin ja saimme olla luomassa uutta näköistämme toimintaa seurakuntaan hyvin ekumeenisessa hengessä, jossa myös hiljaisuuden vaaliminen oli tärkeässä asemassa.”
”Minulle Leppävaaran seurakunta on osa nuoruuttani, nuorta-aikuisuuttani, sen tärkeä osa. Olen kovin kiitollinen siitä, että seurakunta ja sen ihanat työntekijät tarjosivat minulle turvallisen ja hyvän kasvuympäristön, jossa sai pohtia omia arvojaan, asenteitaan ja elämää sekä kasvaa kristillisessä uskossa hyvin avoimessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Seurakuntanuori ajoiltani on jäänyt monta ystävää, eikä Leppävaaran kirkon kirkkopolku ole kokonaan päässyt minulta ruohottumaan, vaikka asunkin Helsingissä ja olen jo pitkään ollut Kallion seurakunnan jäsen. Äitini asuu edelleen Leppävaarassa ja käymme silloin tällöin yhdessä kirkossa.”
Rovasti Sari Autio:
”Vuonna -85 eli kauan on aikaa siis, kun kävin rippikouluni Leppävaaran seurakunnan Vaskijärven riparilla. Siitä alkoikin melko merkittävä ajanjakso omassa elämässäni, kun aktiivisesta nuorten toiminnasta siirryin lopulta koko seurakuntayhtymän tasolle luottamustehtäviin niin kirkkovaltuustoon kuin yhteiseen kirkkoneuvostoon (ja lopulta myös hiippakuntavaltuustoon). Omalla riparillani aloitti myös Leppävaaran seurakunnan uutena nuoriso-ohjaajana Jari-Pekka Niskanen, jolla oli suuri luotto nuoriin ja kyky kannustaa meitä vastuunottoon. Myöhemmin elämässä minulla on ollut mahdollisuus yhteisissä koulutustehtävissä kollegana nauttia hänen huimasta osaamisestaan. Luottamus ja kannustus on edelleen ollut läsnä.”
”Leppävaaran kirkolle tuli lähdettyä rippikoulun jälkeen useampana iltana viikossa. Oli peli-iltaa, raamattupiiriä, nuorten iltaa, isoskoulutusta ja sen lisäksi jos jonkinmoista leiriä ja tapahtumaa. Upeaa oli yhdessä Pete Simontschukin kanssa toimia nuorisotyön avustajana, sillä vastuun saamisen myötä myös vastuunotto vahvistui. Toiminta oli vahvan hengellistä ja pääsinpä ahkerana Raamatun lukijana mukaan nuorten valtakunnalliseen Raamattu-tietokilpailuun Mika Kosken ja Ville Talolan kanssa (toiseksi tultiin!). Lämmöllä myös muistan kuinka nuorten porukka tuli kotiini piha-avustushommiin, kun isäni selkä oli huonossa kunnossa. Läsnä oli aitoa välittämistä ja yhdessä tekemisen meininkiä.”
2024-02-07 17:41:00.0