Tuula Larmalalle vapaaehtoisuus on tavallista ystävyyttä

25.9.2018 13.19

Karakalliolainen Tuula Larmala kastelee kukkia kotinsa parvekkeella. Tuula Larmalan puheessa sorisevat omat lapset, lapsenlapset ja vapaaehtoistoiminnan kautta solmitut ihmissuhteet rinnakkain. - Pisimmät suhteet ovat kuin ystävyyttä, hän toteaa. Kuva: Patrik Lindström.

82-vuotias karakalliolainen Tuula Larmala on toiminut Leppävaaran seurakunnan vapaaehtoisena 40 vuotta. Vapaaehtoistyössä solmitut ihmissuhteet ovat syventyneet ystävyydeksi.

Lapset ovat olleet aina Tuula Larmalan sydäntä lähellä. 17-vuotiaana hän päätyi harjoitteluun lastenkotiin. Kun pissavahinkoja tekevä poika sai rangaistuksena hoitajalta pissalakanat kasvoilleen, seuraavana yönä Tuula Larmala herätti hänet ja talutti vessaan. Sinä yönä pojan sänky ei ollut märkä.

Tuosta ajasta on vierähtänyt puoli vuosisataa. Sittemmin hänestä on tullut neljän lapsen äiti, yksi Leppävaaran seurakunnan ensimmäisistä lastenohjaajista sekä yhdeksän lapsenlapsen mummi.

Äitihahmo monelle

Kun omat lapset olivat kouluiässä, Tuula Larmala aloitti Leppävaaran seurakunnan lähimmäispalvelun vapaaehtoisena. Seurakuntaan soitti nainen, joka odotti yksin vauvaa ja etsi itselleen äitihahmoa.
- Kun tapasin naisen yhdessä diakonin kanssa, hän hyväksyi minut. Ja niin me odotimme kuin äidit ja tyttäret yhdessä, hössötimme ja kävimme ostamassa vaatteita vauvalle.

Vauvan synnyttyä Tuula Larmala meni yhdessä äidin kanssa seurakunnan äitikerhoon. Aluksi äiti suhtautui kerhoon epäilevästi.
- Siellä hän ystävystyi muiden kanssa, Tuula Larmala hymyilee.

Alkuvuosina Larmala kävi usein perheessä: haki tyttöä päiväkerhosta ja kun tämä oli sairas, tuli kotiin hoitamaan, jotta äiti pääsi töihin.

Nyt perheen tyttö on 19-vuotias lukiolainen. He ovat yhä yhteyksissä.

- Tytön äiti on minulle melkein kuin yksi lapsi ja tyttö kuin lapsenlapsi. Niin tuttuja he ovat. Se on nykyään ihan tavallista ystävyyttä, Tuula Larmala kertoo.

Jalo kuuntelemisen taito

Kaikki lähimmäispalvelu, nyttemmin ArkiYstävä-toiminta, alkaa diakonin järjestämällä yhteisellä tapaamisella, jossa autettava saa päättää, ottaako ehdotetun vapaaehtoisen luokseen.

- Vapaaehtoisen täytyy ymmärtää kaikenlaista elämää. Pitää osata kuunnella, se on tärkeintä.

Lastenohjaajana 30 vuotta toiminut Tuula Larmala on aina löytänyt lasten kanssa helposti yhteisen sävelen.

-En ala hössöttää, vaan olen ihan luonnollisesti. Näin lapsi huomaa, että ei tuo ole hullumpi tyyppi ja tulee luokseni lelujaan näyttämään. Näin olen aina tehnyt.

Vaikeiden hetkien lisäksi Larmala on päässyt jakamaan myös perheiden ilonhetkiä. Hän on tuttu vieras lasten synttäreillä ja rippijuhlissa.

ArkiYstävä löytyi omasta pihasta

Sittemmin Tuula Larmala ei ole tarvinnut seurakunnan apua autettavien löytämiseen. Viimeisin vapaaehtoistyö löytyi omalta kotipihalta, vanhasta uinti- ja kuntosalikaverista. Tuula Larmala auttaa vuoden 2017 karakalliolaisiksi valittua pariskuntaa. Samaa vanhaa paria, jotka suutelevat toisiaan, kotikerrostalon seinään vuosi sitten maalatussa muraalissa.

Teksti: Laura Vähäsarja
Kuvat: Patrik Lindström

Kiinnostaako vapaaehtoistyö? Klikkaa vapaaehtoistyo.fi-sivuille ja löydä itsellesi sopiva tehtävä.

« Uutislistaukseen