Vertaistukea kaipauksen ja yksinäisyyden hetkiin

Sururyhmään kannattaa hakeutua, kun läheisen kuolemasta on kulunut vähintään neljästä kuuteen kuukautta.

- Jos vertaistukiryhmään hakeutuu liian pian menetyksen jälkeen, niin silloin on usein omine tunteineen liian vereslihalla eikä pysty niistä itkemättä puhumaan. Tosin ryhmässä saa itkeä, se ei haittaa. Myös muiden saman kokeneiden vertaisten kuunteleminen voi kuormittaa niin ikään mieltä liikaa eikä se ole hyvä asia.  Liian rasittuneessa mielentilassa toisia ei pysty vertaisena itse auttamaan, sururyhmiä vuodesta 2002 alkaen ohjannut pastori Pirkko Nurminen Espoon tuomiokirkkoseurakunnasta kertoo.

Helmikuun lopussa hän aloittaa uuden sururyhmän ohjaamisen Kauklahden kappelilla. Ryhmän toisena ohjaajana on pastori Aleksi Majuri. Ryhmä kokoontuu keväällä kahdeksan kertaa. Jokaisella kokoontumisella on oma teemansa. Yhteinen hetki alkaa pienellä hartaudella ja ohjaajien pitämällä lyhyellä alustuksella aiheesta. Sen jälkeen teemasta keskustellaan yhdessä. Seurakuntien järjestämiä sururyhmiä ohjaavat surutyöhön koulutetut kirkon työntekijät. Ryhmien osallistujia sitoo vaitiolovelvollisuus.

- Kokoontumisissa käsitellemme muun muassa surun vaiheita, toivoa ja tulevaisuutta sekä arjessa selviämistä. Yhtenä kertana vietämme muistojen iltaa. Silloin osallistujat voivat tuoda mukanaan esimerkiksi yhden esineen tai vaikkapa kuvan edesmenneestä läheisestä ja kertoa muille siihen liittyvän muiston, Pirkko Nurminen kertoo.

Suru on rakkautta

Suruun liittyy usein monenlaisia vahvoja tunteita. Täysin varoittamatta se voi herättää esimerkiksi kaipauksen, yksinäisyyden ja lohduttomuuden tunteita. Saatat myös purskahtaa itkuun täysin odottamattomissa tilanteissa. Suruun saattaa liittyä niin ikään ahdistusta siitä, että jotain tärkeää jäi toiselle sanomatta. Suru voi myös herättää vihaa ja nostaa pintaa mielen uumeniin aikoja sitten kätkemiään ikäviä muistoja.

Pirkko Nurmisen mukaan moni-ilmeinen suru kertoo siitä, että on menettänyt jotain itselleen tärkeää, ja on joutunut luopumaan jostain. Sureva voi kokea, että elämään on jäänyt tyhjyys, toisen ihmisen oloinen, kokoinen paikka.

Suru on rakkautta. Jos uskallat rakastaa, niin joudut silloin hyvin todennäköisesti kohtaamaan myös surun, Pirkko Nurminen toteaa.

Kun arki muuttuu toisenlaiseksi

Pirkko Nurmisen mukaan surussa raskainta on usein ensimmäinen läheisen ihmisen menetyksen jälkeinen vuosi. Silloin ihminen opettelee elämään muuttunutta arkeaan ja sen juhlahetkiä ilman kaipaamaansa läheistä.

Sururyhmän jäsenet voivat kannustaa ja auttaa toisiaan luottamaan erilaiseen tulevaisuuteen.

- Menetyksen aiheuttamista tunteista on hyvä puhua vertaisryhmässä. Silloin yhdessä jaettujen kokemusten ja keskustelun kautta toivon surun särmien otteen vähitellen pehmenevän. Silloin elämään löytyy toivon mukaan myös valoisampia, kiitollisuuden sävyjä, Pirkko Nurminen pohtii.

Teksti ja kuva: Eija Harju

Sururyhmiä Espoossa keväällä 2019

Sururyhmä Kauklahden kappelissa 28.2. alkaen. Ryhmällä on kahdeksan kokoontumista. Ohjaajina ovat pastorit Pirkko Nurminen ja Aleksi Majuri. Lisätiedot ja ilmoittautumiset 15.2.2019 mennessä Pirkko Nurminen, 040 5674 420 tai pirkko.nurminen@evl.fi.

Kauklahden kappeli, Kauppamäki 1, Espoo.

Vertaistukiryhmä läheisensä menettäneille Espoonlahden kirkolla 14.2. alkaen. Ryhmällä on seitsemän kokoontumista. Lisätiedot ja ilmoittautumiset 8.2. mennessä pastori Teemu Reinikainen, 046 920 4162 tai diakoni Ritva Aarnio 040 537 6854.

Kipparinkuja 8, Espoo.

Pirkko Nurmisen suosittelemia kirjoja surusta

Simo Ylikarjula: Kuolema on (Kirjapaja)
Juha Hänninen, Tapio Pajunen Kuoleman kaari (Kirjapaja)
Soili Poijula, Ulla Halkola: Suru, sydämen matka (Kirjapaja)
Seppo Laakso: Kitara soi niin hiljaa. Miehet puhuvat surustaan (Katharos)
Sonja Falk ja Pirkko Kanervisto: Aika lohdutukselle (Uusi tie)
 

Sururyhmiä Espoon seurakunnissaLinkki avautuu uudessa välilehdessä